Pääsivu
Kirjaudu sisään
Hurme
Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy
Liittyminen ja lomake
+6
Vasanaskel
emelimia
Jennuuska
KaisaRiot
Kallonkatti
nettvraakel
10 posters
Siirry sivulle : 1, 2 
Viesti [Sivu 1 / 2]
2 Vs: Liittyminen ja lomake To Huhti 07, 2016 9:12 pm
nettvraakel
LOMAKE:
Sielujenlaulu / 38 kuuta / Pienikokoinen kirjava naaras / Taivasklaani / netta
Rooli: Parantaja
Luonne: Sielujenlaulu on luonteeltaan hyvin monimutkainen. Jos hän olisi kaksijalka, hänelle voitaisiin todeta kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta tätä 'sairausta' eivät kissat tiedä. Naaras on hyvällä päällä ollessaan energinen, sydämmellinen, lempeä ja avulias, niin kuin parantajan kuuluukin. Tällöin hän on siis paras apu loukkaantuneille ja hyvä kuuntelija esimerkiksi päällikön huolille tai miksei oppilaiden sekä sotureiden huolille. Sielujenlaulu odottaa kissoilta paljon luottamusta sekä arvostusta, sillä hän kokee tekevänsä klaanin tärkeintä työtä - tai se on hänen oma mielipiteensä.
Mutta silloin kuin naaras on 'masentunut' hän on hyvin äkäisä ja auttaa hutiloiden. Hän saattaa masentua esimerkiksi huonosta säästä, myöhästyneestä hiirenkorvasta tai liian suuresta huolesta, joka koskee jotakuta klaanin jäsentä - yleensä 'suuren huolen' saavuttaa jonkun kissan pahasti loukkaantuminen tai murhe. Masennus ei kuitenkaan iske heti, eli naaras pystyy auttamaan esimerkiksi loukkaantunutta kissaa oikein hyvin. Masennus iskee noin pari päivää tapahtuneen jälkeen. Tällöin parantajasta tuntuu, ettei kukaan ymmärrä mitä hän tekee tai millaista on olla hän, mutta hän ei myöskään halua kenenkään empatiaa silloin - vaikka klaanin päällikkö sitä antaisi. Ja on alakulosta joskus hyötyäkin - tällöin hän nimittäin saa parhaiten viestejä Tähtiklaanilta. Toki hän saa niitä muutenkin, mutta naaras kokee nämä ennustukset jotenkin tulkittavinpana kuin alakulon ulkopuolella tulleet ennustukset. Miksikö? Sitä Sielujenlaulu ei osaa selittää, vaikka haluaisikin. Toisaalta alakulon aikana tulleita ennustuksia ja viestejä parantajan on vaikeampi selittää päällikölle tai klaanille, sillä hän haluaa silloin, että päällikkö/klaani kuuntelee häntä korva tarkkana ja ymmärtää Tähtiklaanin sanoman, vaikka viesti olisi kuinka sekava muiden mielestä - tällöin naaralle saatetaan joutua valehtelemaan, mutta se onkin ainoa poikkeustilanne milloin parantaja 'hyväksyy' eikä huomaa valehtelua. Hän siis muuten ei hyväksy asioiden salailua ja huomaa hyvin helposti jos klaanitoveri valehtelee hänelle tai päällikölle.
Sielujenlaulu vihaa itseään pieniekin virheiden - joita sattuu kaikille - takia, mutta yrittää aina antaa itselleen luvan tehdä virheitä. Vaikeasta luonteestaan huolimatta Sielujenlaulu ei ikimaailmassa haluaisi kuolla tai luopua parantajan roolistaan.
Ulkonäkö: Sielujenlaulu on hyvin pieni kokoinen kissa. Hänen ruumistaan peittää kirjava karva, tarkemmin ottaen karvaa kuvioittavat musta, valkoinen ja oranssi eri sävyissä. Vaikka karvaa onkin vähälaisesti Sielujenlaulun ruumillaan, on turkki kuitenkin paksu, tuuhea ja vastaheränneenä parantaja näyttää joskus hyvin pörheältä kissanpennulta. Parantajan silmät ovat 'normaalin' keltaiset, eikä hänen naamassa ole mitään sen kummallisempaa kuin korvaa 'koristava' arpi, jonka hän on saanut oppilasajoilta, ennen kuin hän valitsi parantajan polun.
Muuta:
- Naaras rakastaa puhella yksikseen ja tätä tapahtuu mielentilanteesta riippumatta. Joskus keskustelut ovat selviä ja niissä on idea, mutta yleisemmin ne ovat vain katkelmia pään sisällä lausutuista lauseista.
- Pystyy puhumaan niin rauhallisesti, että hoidettava kissa ei edes välttämättä huomaa kipua. Sama toimii myös auttessa paniikkiin joutunutta kissaa.
Sielujenlaulu / 38 kuuta / Pienikokoinen kirjava naaras / Taivasklaani / netta
Rooli: Parantaja
Luonne: Sielujenlaulu on luonteeltaan hyvin monimutkainen. Jos hän olisi kaksijalka, hänelle voitaisiin todeta kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta tätä 'sairausta' eivät kissat tiedä. Naaras on hyvällä päällä ollessaan energinen, sydämmellinen, lempeä ja avulias, niin kuin parantajan kuuluukin. Tällöin hän on siis paras apu loukkaantuneille ja hyvä kuuntelija esimerkiksi päällikön huolille tai miksei oppilaiden sekä sotureiden huolille. Sielujenlaulu odottaa kissoilta paljon luottamusta sekä arvostusta, sillä hän kokee tekevänsä klaanin tärkeintä työtä - tai se on hänen oma mielipiteensä.
Mutta silloin kuin naaras on 'masentunut' hän on hyvin äkäisä ja auttaa hutiloiden. Hän saattaa masentua esimerkiksi huonosta säästä, myöhästyneestä hiirenkorvasta tai liian suuresta huolesta, joka koskee jotakuta klaanin jäsentä - yleensä 'suuren huolen' saavuttaa jonkun kissan pahasti loukkaantuminen tai murhe. Masennus ei kuitenkaan iske heti, eli naaras pystyy auttamaan esimerkiksi loukkaantunutta kissaa oikein hyvin. Masennus iskee noin pari päivää tapahtuneen jälkeen. Tällöin parantajasta tuntuu, ettei kukaan ymmärrä mitä hän tekee tai millaista on olla hän, mutta hän ei myöskään halua kenenkään empatiaa silloin - vaikka klaanin päällikkö sitä antaisi. Ja on alakulosta joskus hyötyäkin - tällöin hän nimittäin saa parhaiten viestejä Tähtiklaanilta. Toki hän saa niitä muutenkin, mutta naaras kokee nämä ennustukset jotenkin tulkittavinpana kuin alakulon ulkopuolella tulleet ennustukset. Miksikö? Sitä Sielujenlaulu ei osaa selittää, vaikka haluaisikin. Toisaalta alakulon aikana tulleita ennustuksia ja viestejä parantajan on vaikeampi selittää päällikölle tai klaanille, sillä hän haluaa silloin, että päällikkö/klaani kuuntelee häntä korva tarkkana ja ymmärtää Tähtiklaanin sanoman, vaikka viesti olisi kuinka sekava muiden mielestä - tällöin naaralle saatetaan joutua valehtelemaan, mutta se onkin ainoa poikkeustilanne milloin parantaja 'hyväksyy' eikä huomaa valehtelua. Hän siis muuten ei hyväksy asioiden salailua ja huomaa hyvin helposti jos klaanitoveri valehtelee hänelle tai päällikölle.
Sielujenlaulu vihaa itseään pieniekin virheiden - joita sattuu kaikille - takia, mutta yrittää aina antaa itselleen luvan tehdä virheitä. Vaikeasta luonteestaan huolimatta Sielujenlaulu ei ikimaailmassa haluaisi kuolla tai luopua parantajan roolistaan.
Ulkonäkö: Sielujenlaulu on hyvin pieni kokoinen kissa. Hänen ruumistaan peittää kirjava karva, tarkemmin ottaen karvaa kuvioittavat musta, valkoinen ja oranssi eri sävyissä. Vaikka karvaa onkin vähälaisesti Sielujenlaulun ruumillaan, on turkki kuitenkin paksu, tuuhea ja vastaheränneenä parantaja näyttää joskus hyvin pörheältä kissanpennulta. Parantajan silmät ovat 'normaalin' keltaiset, eikä hänen naamassa ole mitään sen kummallisempaa kuin korvaa 'koristava' arpi, jonka hän on saanut oppilasajoilta, ennen kuin hän valitsi parantajan polun.
Muuta:
- Naaras rakastaa puhella yksikseen ja tätä tapahtuu mielentilanteesta riippumatta. Joskus keskustelut ovat selviä ja niissä on idea, mutta yleisemmin ne ovat vain katkelmia pään sisällä lausutuista lauseista.
- Pystyy puhumaan niin rauhallisesti, että hoidettava kissa ei edes välttämättä huomaa kipua. Sama toimii myös auttessa paniikkiin joutunutta kissaa.
3 Vs: Liittyminen ja lomake To Huhti 07, 2016 9:16 pm
KaisaRiot
Kuutamokuiske | 35kk | Paksu ja pitkä turkkinen musta raidallinen harmaa naaras, musta kuono ja ''sukat'' | Taivasklaani | Kaisa
- Kuutamokuiske on nimensä mukaan kunnon kuiskaaja, sillä pelkää käyttää ääntään, mutta ääni tulee enemmän käyttöön rakkaimpien seurassa. Kuutamokuiske ei ole arka, hieman ujo kyllä. Hämmentävää on se, että häntä ei koskaan näe vihaisena tai saa suuttumaan seurassa. Naaras on myös hieman kömpelö.
- Vaikka ääni on hiljainen ja varovainen, ei hän kokeille tassulla jäätä vaan pistää menemään, ärtyneenä ja yllätettynä voi sävy äänessä olla pistävä ja joskus jopa hieman ahdistava sanavalmiutensa kanssa.
Ugh..
- Kuutamokuiske on nimensä mukaan kunnon kuiskaaja, sillä pelkää käyttää ääntään, mutta ääni tulee enemmän käyttöön rakkaimpien seurassa. Kuutamokuiske ei ole arka, hieman ujo kyllä. Hämmentävää on se, että häntä ei koskaan näe vihaisena tai saa suuttumaan seurassa. Naaras on myös hieman kömpelö.
- Vaikka ääni on hiljainen ja varovainen, ei hän kokeille tassulla jäätä vaan pistää menemään, ärtyneenä ja yllätettynä voi sävy äänessä olla pistävä ja joskus jopa hieman ahdistava sanavalmiutensa kanssa.
Ugh..
5 Vs: Liittyminen ja lomake Pe Huhti 08, 2016 8:58 pm
nettvraakel
Peiponkujerrus / 28 kuuta / Sinisilmäinen tumma naaras / netta
Asema: Kuningatar
Klaani: (Erakko) Tuleva Myrskyklaanilainen
MENNEISYYS on Peiponkujerruksella täynnä menettämistä, mutta myös onnellisuutta ja rakkautta: Peiponkujerrus syntyi metsässä kuulumatta mihinkään klaaniin. Hänen emonsa oli kulkukissa, Peippo nimeltään. Peiponkujerruksen isä oli kuitenkin syntynyt Myrskyklaaniin - joten tästä syystä Peiponkujerrus on puoliksi klaanikissa -, mutta karkoitettu naaraalta pimentoon jääneen syyn takia. Peiponkujerrus oli kuitenkin oppinut, isänsä tahdosta, elämään soturilain mukaisesti ja hän on aina uskonut Tähtiklaaniin, eikä osaisi kuvitella elämää ilman sitä. Hän oli myös saanut isältään jonkinlaista soturikoulutusta, vaikka toisaalta paljon myöhemmin (n. 8 kuun ikäisenä aloitti) kuin klaanin kissat sitä saavat, mutta tämän myötä hänen isänsä oli antanut hänelle soturinimen - ennen tätä naarasta oli kutsuttu nimellä Kujerrus, mutta epävirallisen seremonian jälkeen isä oli nimennyt silloisen Kujerruksen nykyiseksi Peiponkujerrukseksi. Nimen Peiponkujerrus, naaras valitsi silloin jo kuolleen emonsa mukaan. Emon kuolema oli ollut niin naaraalle kuin isälle rankkaa. Emo oli kuollut luultavasti valkoyskään, jota he; Peippo, silloinen Kujerrus tai isä eivät olleet osanneet parantaa tai lievittää. Emo koki paljon kipuja yskän pahentuessa, joten isän - vastoin kaikkeaan Peiponkujerrukselle opettamaansa - tappoi emon. Naaras kuitenkin ymmärsi, miksi isä oli näin tehnyt. Emolla ei ollut hyvä olla, joten kipujen lopettaminen oli ollut järkeen sopiva ratkaisu. Parempi puoli tapahtuneessa oli se, että se lähensi isän ja tyttären suhdetta. Pian Peiponkujerrus ja naaraan isä kuljeskelivat eri alueilla, asettuen milloin minnekin. Kerran he jopa jäivät pariksi kuuksi kaksijalkalaan, mutta tämä oli tapahtunut eräänä erityisen pahana lehtikatona. Naaras ei enää ikipäivänä haluaisi ryhtyä kotikisuksi - niin ärsyttävää oli ollut hellittävänä ja rakastettavana koko ajan. Eikä naaras ollut pitänyt siitä moskasta mitä kaksijalat olivat kutsuneet 'ravinnoksi'. Miten kukaan saattoi syödä sellaista, kun koko metsä oli täynnä oravia, jäniksiä sekä hiiriä. (Naaras osaa siis monipuolisen metsästyksen ansioista metsästää lähes mitä vain ravinnoksi tarvittavaa.)
Kului monen monta kuuta näin; onnellisesti vailla isompia ongelmia. Peiponkujerrus kasvoi ja oppi kuitenkin päiväpäivältä uusia asioita isänsä vanhasta klaanista, metsän tavoista ja taisteluliikkeistä. Hän kehittyi päivä päivältä varmemmaksi sekä taitavammaksi ja lopulta oppi päihittämään isänsä leikkimielisissä taisteluissa, joissa ei kuitenkaan varottu satuttamasta toista. Naaran isä sanoi, että näillä taidoilla hän voisi jopa päihittää klaanikissan. Silloin Peiponkujerrus ensimmäisen kerran ajatteli klaaniin liittymistä, muttei kehdannut jättää isäänsä ja ajatus painui unohduksiin.
Kaikki kuitenkaan ei voinut jatkua lähes täydellisesti. Eräänä varhaisena hiirenkorvan päivänä Peiponkujerrus kulki joen jäällä, unohtaen, ettei jää enää kestäisi lämpimien säiden takia. Niinpä naaras oli tippunut jäihin, jolloin Peiponkujerruksen isä tietenkin oli rientänyt apuun auttaen tyttärensä takaisin kestävämmälle jäälle. Sattuipa kuitenkin niin, että jää petti isän alta, eikä Peiponkujerrus voinut tehdä mitään muuta kuin huutaa isänsä nimeä tämän painuessa virran mukana jään alle ja luultavasti myös veden pinnan alle. Isä oli poissa nyt, lähtenyt Tähtiklaaniin ja jättänyt Peiponkujerruksen yksin. Naaras meni tapahtuneesta aivan sekaisin. Hän vaelsi monta kuuta kuin unessa alueelta toiselle - samoilla alueilla kuin hän ja isä olivat kuljeksineet monta vuodenkiertoja aikaisemmin.
Pitkän ajan kuluttua hän törmäsi kulkukissojen joukkoon, johon hän liittyi. Aluksi naaras ei puhunut kenellekään - metsästi joukolle vain ruokaa ja kulki mukana. Mutta sitten Peiponkujerrus huomasin joukossa mukana kulkevan vaalean kissan. Kissan nimi oli Haiku. Haiku oli siis vaalea, sinisilmäinen, lihaksikas kissa, joka oli luonteeltaan rohkea, mutta samaan aikaan myös lempeä. Peiponkujerrus rakastui Haikuun nopeasti, muttei aluksi saanut Haikulta mitään vastakaikua. Kovan yrittämisen jälkeen Haiku oli kuitenkin huomannut Peiponkujerruksen. Haikukin rakastui Peiponkujerrukseen, ja hänen myötään naaras oppi taas mitä on kun rakastaa jota kuta niin paljon, että voisi kuolla tämän vuoksi. Yhdessä vietetyn yön jälkeen Peiponkujerruksen pennut saivat alkunsa. Naaras oli aluksi innoissaan, mutta tunne muuttui peloksi, kun Haiku ei hyväksynyt pentuja. Hän alkoi kynsiä ja heitellä Peiponkujerrusta. Naaras ei kyennyt ymmärtämään miksi Haiku teki niin hänelle, mutta jäi silti vielä vähäksi aikaa Haikun ja muiden kulkukissojen joukkoon. Kynsiminen kuitenkin jatkui, ja siihen alkoivat muutkin joukon kollit osallistua. Se murskasi Peiponkujerrusta pahemmin kuin mikään muu, mutta hän ei uskaltanut lähteä pois, koska hänellä ei ollut muutakaan paikkaa.
Eräänä yönä Peiponkujerruksen ystävä kuitenkin pyysi ja aneli naarasta lähtemään. Ystävä oli huolissaan Peiponkujerruksen ja Haikun pennuista, eikä halunnut niiden menehtyvän. Niinpä hän sai naaraan miettimään taas klaania, josta Peiponkujerruksen isä oli häädetty. Haiku kuitenkin sai tästä vihiä ja uhkasi, että jos hän lähtisi, kolli tulisi vielä joskus tappamaan Peiponkujerruksen ja hakemaan pennut itselleen. Peiponkujerrus kuitenkin nieli pelkonsa ja päätti lähteä Haikun uhkauksesta huolimatta. Nyt hän oli siis matkalla kohti metsää, kohti Myrskyklaania toivoen, että hän saisi sieltä turvapaikan itselleen ja tuleville pennuilleen.
LUONTEELTAAN Peiponkujerrus on lempeä ja rakastava. Hänelle lähes tärkeintä elämässään on ympärillään olevien kissojen hyvinvointi ja naaras haluaa auttaa kaikkia parhaansa mukaan - oli se auttaminen sitten ravinnon hankkimista, huolien kuuntelemista tai vain tukena olemista. Kuitenkaan naaras ei unohda omia tarpeitaan ja osaa pistää hanttiin, jos hän ei halua jotain tehdä tai hän ei jaksa. Hanttiin pistäminen Peiponkujerruksen kohdalla tarkoittaa itsepäistä väittämistä ja joskus jopa kynsimistä, jos naaras ei muuten saa tahtoaan läpi. Naaras on myös siis kovatahtoinen, eikä luovuta helpolla. Hän on oppinut nuoruudessaan, ettei ainaisella muiden tahtoon myöntymisellä ei elämässä pärjää, ja sitä hän pitääkin ns. elämänmottonaan.
Naaraan heikko luonteenpiirre on liika luottaminen. Peiponkujerrus alkaa luottamaan hyvin helposti muihin kissoihin ja hänet voi vakuuttaa helposti. Aina hän ei edes huomaa, että hänen luottamuksensa on petetty, jos näin sattuu käymään. Onneksi Peiponkujerrus kuitenkin oppii virheistään, eikä siis luota enää samaan kissaan uudestaan, mutta uusiin kissoihin luottaessa unohtaa taas 'arvostelukykynsä'. Peiponkujerruksen luottamus kiertää siis 'noidan kehää', joka ei lopu milloinkaan; luottaa, pettyy eikä luota uudestaan samaan kissaan, tutustuu uuteen kissaan ja unohtaa 'arvostelukykynsä'.
ULKONÄÖLTÄÄN Peiponkujerrus on solakka, 'heiveröisempi' ruumiinrakenteeltaan. Hänen turkkinsa on mustan ja harmaan sekoitus. Turkki on pörheä ja paksu, mutta tuntuu kuitenkin kevyeltä sekä hengittävältä naaraan ruumiilla. Silmät ovat kauniin siniset - lähes sinitaivaan väriset ja ne tuikkivat kuin Hopeahännän tähdet konsanaan. Silmistä hehkuu myös Peiponkujerruksen sydämellisyys ja empaattisuus. Ne saavat myös naaraan näyttämään viattomalta ja syyttömältä.
Naama on aina naaraalla hymyssä, vain oikeasti surullisilla hetkillä Peiponkujerruksen kasvoilta näkyy suru, mutta pettyneenä tai vihaisena tunteet eivät näy kasvoissa, vaan yleisemmin esimerkiksi korvien tai hännän liikkeissä; vihaisena häntä huiskii puolelta toiselle. Pelästyneenä tai hämillään ollessaan naaraan korvat väreilevät ja liikkuvat paljon.
TULEVAT PENNUT
Harmoniapentu (vanhin) - Sysimusta kolli, jolla on syvänsiniset silmät ja tulee olemaan hyvin lihaksikas. Harmoniapentu on suurempi kokoisempi kuin kumpikaan sisaristaan, mutta hyödyntää kokoaan suojellakseen erityisesti heikompaa sisartaan, Rytmipentua, mutta myös emoaan ja toista sisartaan, vaikka koko mäyrälaumalta. Melodiapentu on kollille enemmän parhaana ystävänä ja kissana, jolle kertoa kaiken, kuin kissana, jota tarvitsi suojella yötä päivää. Pentu on innokas oppimaan uusia asioita, eikä pelkää lähes mitään. (ROOLIJA! Murkki/Muro)
Melodiapentu (keskimmäinen) - Pieni kokoinen haalean kermanvärinen naaras, jolla vatsa, kasvot, häntä ja tassut valkoiset. Silmät suuret ja taivaansiniset silmät, kuten emollaan. Luonteeltaan naaras on rauhallisempi kuin veljensä, mutta silti leikkisä ja avoin, kuten pennut yleisesti ovat. Melodiapentu hymyilee aina ja hän on paras mahdollinen ystävä. Hyvin kiintynyt perheensä, eikä ikinä haluaisi hylätä heitä. (ROOLIJA! Murkki/Muro)
Rytmipentu (nuorin) - Heiveröinen kermanvärinen naaras, jolla kuten sisarellaan, vatsa, kasvot, häntä ja tassut valkoiset. Silmät ovat myös siniset. Luonteeltaan naaras on hiljainen ja arka. Naaras myös väsyy helpommin kuin Harmonia- tai Melodiapentu, pienestä ja heiveröisestä ruumiistaan johtuen. Rytmipentu rakastaa olla veljensä suojeltavana ja tuleekin tämän kanssa paremmin toimeen kuin Melodiapennun kanssa, vaikkakin rakastaa tätä yhtä paljon kuin Harmoniapentua ja emoaan. (ROOLIJA! netta)
Asema: Kuningatar
Klaani: (Erakko) Tuleva Myrskyklaanilainen
MENNEISYYS on Peiponkujerruksella täynnä menettämistä, mutta myös onnellisuutta ja rakkautta: Peiponkujerrus syntyi metsässä kuulumatta mihinkään klaaniin. Hänen emonsa oli kulkukissa, Peippo nimeltään. Peiponkujerruksen isä oli kuitenkin syntynyt Myrskyklaaniin - joten tästä syystä Peiponkujerrus on puoliksi klaanikissa -, mutta karkoitettu naaraalta pimentoon jääneen syyn takia. Peiponkujerrus oli kuitenkin oppinut, isänsä tahdosta, elämään soturilain mukaisesti ja hän on aina uskonut Tähtiklaaniin, eikä osaisi kuvitella elämää ilman sitä. Hän oli myös saanut isältään jonkinlaista soturikoulutusta, vaikka toisaalta paljon myöhemmin (n. 8 kuun ikäisenä aloitti) kuin klaanin kissat sitä saavat, mutta tämän myötä hänen isänsä oli antanut hänelle soturinimen - ennen tätä naarasta oli kutsuttu nimellä Kujerrus, mutta epävirallisen seremonian jälkeen isä oli nimennyt silloisen Kujerruksen nykyiseksi Peiponkujerrukseksi. Nimen Peiponkujerrus, naaras valitsi silloin jo kuolleen emonsa mukaan. Emon kuolema oli ollut niin naaraalle kuin isälle rankkaa. Emo oli kuollut luultavasti valkoyskään, jota he; Peippo, silloinen Kujerrus tai isä eivät olleet osanneet parantaa tai lievittää. Emo koki paljon kipuja yskän pahentuessa, joten isän - vastoin kaikkeaan Peiponkujerrukselle opettamaansa - tappoi emon. Naaras kuitenkin ymmärsi, miksi isä oli näin tehnyt. Emolla ei ollut hyvä olla, joten kipujen lopettaminen oli ollut järkeen sopiva ratkaisu. Parempi puoli tapahtuneessa oli se, että se lähensi isän ja tyttären suhdetta. Pian Peiponkujerrus ja naaraan isä kuljeskelivat eri alueilla, asettuen milloin minnekin. Kerran he jopa jäivät pariksi kuuksi kaksijalkalaan, mutta tämä oli tapahtunut eräänä erityisen pahana lehtikatona. Naaras ei enää ikipäivänä haluaisi ryhtyä kotikisuksi - niin ärsyttävää oli ollut hellittävänä ja rakastettavana koko ajan. Eikä naaras ollut pitänyt siitä moskasta mitä kaksijalat olivat kutsuneet 'ravinnoksi'. Miten kukaan saattoi syödä sellaista, kun koko metsä oli täynnä oravia, jäniksiä sekä hiiriä. (Naaras osaa siis monipuolisen metsästyksen ansioista metsästää lähes mitä vain ravinnoksi tarvittavaa.)
Kului monen monta kuuta näin; onnellisesti vailla isompia ongelmia. Peiponkujerrus kasvoi ja oppi kuitenkin päiväpäivältä uusia asioita isänsä vanhasta klaanista, metsän tavoista ja taisteluliikkeistä. Hän kehittyi päivä päivältä varmemmaksi sekä taitavammaksi ja lopulta oppi päihittämään isänsä leikkimielisissä taisteluissa, joissa ei kuitenkaan varottu satuttamasta toista. Naaran isä sanoi, että näillä taidoilla hän voisi jopa päihittää klaanikissan. Silloin Peiponkujerrus ensimmäisen kerran ajatteli klaaniin liittymistä, muttei kehdannut jättää isäänsä ja ajatus painui unohduksiin.
Kaikki kuitenkaan ei voinut jatkua lähes täydellisesti. Eräänä varhaisena hiirenkorvan päivänä Peiponkujerrus kulki joen jäällä, unohtaen, ettei jää enää kestäisi lämpimien säiden takia. Niinpä naaras oli tippunut jäihin, jolloin Peiponkujerruksen isä tietenkin oli rientänyt apuun auttaen tyttärensä takaisin kestävämmälle jäälle. Sattuipa kuitenkin niin, että jää petti isän alta, eikä Peiponkujerrus voinut tehdä mitään muuta kuin huutaa isänsä nimeä tämän painuessa virran mukana jään alle ja luultavasti myös veden pinnan alle. Isä oli poissa nyt, lähtenyt Tähtiklaaniin ja jättänyt Peiponkujerruksen yksin. Naaras meni tapahtuneesta aivan sekaisin. Hän vaelsi monta kuuta kuin unessa alueelta toiselle - samoilla alueilla kuin hän ja isä olivat kuljeksineet monta vuodenkiertoja aikaisemmin.
Pitkän ajan kuluttua hän törmäsi kulkukissojen joukkoon, johon hän liittyi. Aluksi naaras ei puhunut kenellekään - metsästi joukolle vain ruokaa ja kulki mukana. Mutta sitten Peiponkujerrus huomasin joukossa mukana kulkevan vaalean kissan. Kissan nimi oli Haiku. Haiku oli siis vaalea, sinisilmäinen, lihaksikas kissa, joka oli luonteeltaan rohkea, mutta samaan aikaan myös lempeä. Peiponkujerrus rakastui Haikuun nopeasti, muttei aluksi saanut Haikulta mitään vastakaikua. Kovan yrittämisen jälkeen Haiku oli kuitenkin huomannut Peiponkujerruksen. Haikukin rakastui Peiponkujerrukseen, ja hänen myötään naaras oppi taas mitä on kun rakastaa jota kuta niin paljon, että voisi kuolla tämän vuoksi. Yhdessä vietetyn yön jälkeen Peiponkujerruksen pennut saivat alkunsa. Naaras oli aluksi innoissaan, mutta tunne muuttui peloksi, kun Haiku ei hyväksynyt pentuja. Hän alkoi kynsiä ja heitellä Peiponkujerrusta. Naaras ei kyennyt ymmärtämään miksi Haiku teki niin hänelle, mutta jäi silti vielä vähäksi aikaa Haikun ja muiden kulkukissojen joukkoon. Kynsiminen kuitenkin jatkui, ja siihen alkoivat muutkin joukon kollit osallistua. Se murskasi Peiponkujerrusta pahemmin kuin mikään muu, mutta hän ei uskaltanut lähteä pois, koska hänellä ei ollut muutakaan paikkaa.
Eräänä yönä Peiponkujerruksen ystävä kuitenkin pyysi ja aneli naarasta lähtemään. Ystävä oli huolissaan Peiponkujerruksen ja Haikun pennuista, eikä halunnut niiden menehtyvän. Niinpä hän sai naaraan miettimään taas klaania, josta Peiponkujerruksen isä oli häädetty. Haiku kuitenkin sai tästä vihiä ja uhkasi, että jos hän lähtisi, kolli tulisi vielä joskus tappamaan Peiponkujerruksen ja hakemaan pennut itselleen. Peiponkujerrus kuitenkin nieli pelkonsa ja päätti lähteä Haikun uhkauksesta huolimatta. Nyt hän oli siis matkalla kohti metsää, kohti Myrskyklaania toivoen, että hän saisi sieltä turvapaikan itselleen ja tuleville pennuilleen.
LUONTEELTAAN Peiponkujerrus on lempeä ja rakastava. Hänelle lähes tärkeintä elämässään on ympärillään olevien kissojen hyvinvointi ja naaras haluaa auttaa kaikkia parhaansa mukaan - oli se auttaminen sitten ravinnon hankkimista, huolien kuuntelemista tai vain tukena olemista. Kuitenkaan naaras ei unohda omia tarpeitaan ja osaa pistää hanttiin, jos hän ei halua jotain tehdä tai hän ei jaksa. Hanttiin pistäminen Peiponkujerruksen kohdalla tarkoittaa itsepäistä väittämistä ja joskus jopa kynsimistä, jos naaras ei muuten saa tahtoaan läpi. Naaras on myös siis kovatahtoinen, eikä luovuta helpolla. Hän on oppinut nuoruudessaan, ettei ainaisella muiden tahtoon myöntymisellä ei elämässä pärjää, ja sitä hän pitääkin ns. elämänmottonaan.
Naaraan heikko luonteenpiirre on liika luottaminen. Peiponkujerrus alkaa luottamaan hyvin helposti muihin kissoihin ja hänet voi vakuuttaa helposti. Aina hän ei edes huomaa, että hänen luottamuksensa on petetty, jos näin sattuu käymään. Onneksi Peiponkujerrus kuitenkin oppii virheistään, eikä siis luota enää samaan kissaan uudestaan, mutta uusiin kissoihin luottaessa unohtaa taas 'arvostelukykynsä'. Peiponkujerruksen luottamus kiertää siis 'noidan kehää', joka ei lopu milloinkaan; luottaa, pettyy eikä luota uudestaan samaan kissaan, tutustuu uuteen kissaan ja unohtaa 'arvostelukykynsä'.
ULKONÄÖLTÄÄN Peiponkujerrus on solakka, 'heiveröisempi' ruumiinrakenteeltaan. Hänen turkkinsa on mustan ja harmaan sekoitus. Turkki on pörheä ja paksu, mutta tuntuu kuitenkin kevyeltä sekä hengittävältä naaraan ruumiilla. Silmät ovat kauniin siniset - lähes sinitaivaan väriset ja ne tuikkivat kuin Hopeahännän tähdet konsanaan. Silmistä hehkuu myös Peiponkujerruksen sydämellisyys ja empaattisuus. Ne saavat myös naaraan näyttämään viattomalta ja syyttömältä.
Naama on aina naaraalla hymyssä, vain oikeasti surullisilla hetkillä Peiponkujerruksen kasvoilta näkyy suru, mutta pettyneenä tai vihaisena tunteet eivät näy kasvoissa, vaan yleisemmin esimerkiksi korvien tai hännän liikkeissä; vihaisena häntä huiskii puolelta toiselle. Pelästyneenä tai hämillään ollessaan naaraan korvat väreilevät ja liikkuvat paljon.
TULEVAT PENNUT
Harmoniapentu (vanhin) - Sysimusta kolli, jolla on syvänsiniset silmät ja tulee olemaan hyvin lihaksikas. Harmoniapentu on suurempi kokoisempi kuin kumpikaan sisaristaan, mutta hyödyntää kokoaan suojellakseen erityisesti heikompaa sisartaan, Rytmipentua, mutta myös emoaan ja toista sisartaan, vaikka koko mäyrälaumalta. Melodiapentu on kollille enemmän parhaana ystävänä ja kissana, jolle kertoa kaiken, kuin kissana, jota tarvitsi suojella yötä päivää. Pentu on innokas oppimaan uusia asioita, eikä pelkää lähes mitään. (ROOLIJA! Murkki/Muro)
Melodiapentu (keskimmäinen) - Pieni kokoinen haalean kermanvärinen naaras, jolla vatsa, kasvot, häntä ja tassut valkoiset. Silmät suuret ja taivaansiniset silmät, kuten emollaan. Luonteeltaan naaras on rauhallisempi kuin veljensä, mutta silti leikkisä ja avoin, kuten pennut yleisesti ovat. Melodiapentu hymyilee aina ja hän on paras mahdollinen ystävä. Hyvin kiintynyt perheensä, eikä ikinä haluaisi hylätä heitä. (ROOLIJA! Murkki/Muro)
Rytmipentu (nuorin) - Heiveröinen kermanvärinen naaras, jolla kuten sisarellaan, vatsa, kasvot, häntä ja tassut valkoiset. Silmät ovat myös siniset. Luonteeltaan naaras on hiljainen ja arka. Naaras myös väsyy helpommin kuin Harmonia- tai Melodiapentu, pienestä ja heiveröisestä ruumiistaan johtuen. Rytmipentu rakastaa olla veljensä suojeltavana ja tuleekin tämän kanssa paremmin toimeen kuin Melodiapennun kanssa, vaikkakin rakastaa tätä yhtä paljon kuin Harmoniapentua ja emoaan. (ROOLIJA! netta)
6 Vs: Liittyminen ja lomake Pe Huhti 08, 2016 10:36 pm
Jennuuska
Admin
// Mukana ovat, lisään listoille sitten kun liittyvät Myrskyklaaniin!
7 Vs: Liittyminen ja lomake Ke Huhti 13, 2016 2:51 am
Kallonkatti
Admin
LOMAKE
Olor / 8kk / Erakko / Keskipitkäkarvainen, toinen silmä meripihkan värinen, toinen jään sinertävä, lähes valkea. Melko hoikka, pitkähköt jalat omaava kolli. Turkin väritys smokkikuvio, korvantaustat valkoiset / Kallonkatti
> Viihtyy muiden seurassa, mutta pitää paremmin yksin olemisesta, ei pidä tunkeilevista kissoista, eikä tuota juuri kiinnosta ketään saati kenenkään seura. Etsii elämästä jännitystä ja on melko itsepäinen, vaikkei sitä myönnä. Kolli ei kerro juuri koskaan itsestään mitään muille ja tuon mielipidettä ei voi pysäyttää mikään kun erakko on jotain päättänyt. On hiiljainen ja yleensä rauhallinen, mutta kollin luonne voi muuttua hetkessä toiseen suuntaan jos osaa vetää oikeista naruista.
> Ei kestä muiden nalkuttamista, piittaamaton tulevaisuudestaan. Ei jaksa harjoitella tai ajatella, mikä johtaa yleensä ongelmiin.
Olor / 8kk / Erakko / Keskipitkäkarvainen, toinen silmä meripihkan värinen, toinen jään sinertävä, lähes valkea. Melko hoikka, pitkähköt jalat omaava kolli. Turkin väritys smokkikuvio, korvantaustat valkoiset / Kallonkatti
> Viihtyy muiden seurassa, mutta pitää paremmin yksin olemisesta, ei pidä tunkeilevista kissoista, eikä tuota juuri kiinnosta ketään saati kenenkään seura. Etsii elämästä jännitystä ja on melko itsepäinen, vaikkei sitä myönnä. Kolli ei kerro juuri koskaan itsestään mitään muille ja tuon mielipidettä ei voi pysäyttää mikään kun erakko on jotain päättänyt. On hiiljainen ja yleensä rauhallinen, mutta kollin luonne voi muuttua hetkessä toiseen suuntaan jos osaa vetää oikeista naruista.
> Ei kestä muiden nalkuttamista, piittaamaton tulevaisuudestaan. Ei jaksa harjoitella tai ajatella, mikä johtaa yleensä ongelmiin.
8 Vs: Liittyminen ja lomake Pe Huhti 15, 2016 9:08 pm
Jennuuska
Admin
// pikkasen myähässä, mutta mukana on!
9 Vs: Liittyminen ja lomake Ma Huhti 18, 2016 12:46 am
Jennuuska
Admin
ENTINEN NIMI: Ukkonen joka jyrisee vuorilla ''Ukkonen''
NIMI SELITYS: Ukkonen sai nimensä heimokissoille harvinaisesti jo syntyessään, kun voimakas ukkonen paukkui vuorenhuippujen yläpuolella valkeina kuin ensilumen rajaviivat
NYKYINEN NIMI: Ukkonen joka jyrisee vuorilla ''Ukkonen''
NIMI SELITYS: -
MAHDOLLINEN TULEVA NIMI: Ukkosen iskujen tulkitsija ''Ukkonen''
NIMI SELITYS: Jokainen tietäjä saa arvoisensa nimen koulutuksen päätyttyä
IKÄ: 14 kuuta
SYNTYMÄ VUODENAIKA: Hiirenkorvanaika / kevät
SYNTYMÄ PAIKKA: Kuohuvan veden heimo
SUKUPUOLI: Naaras
SUKUPUOLI JOKA HALUAISI OLLA: Ihan sujut omana itsenään!
ENTINEN KLAANI/HEIMO: -
NYKYINEN KLAANI/HEMO: Kuohuvan veden heimo
TULEVA KLAANI/HEIMO: -
ENTINEN ARVO: -
NYKYINEN ARVO: Tietäjän oppilas
TULEVA ARVO: soturi / tietäjä
LUONNE: -salaisuus-
Ulkonäkö: Ukkonen on pienikokoinen, solakkarakenteinen naaras jonka etutassun karvoituksen alla lepäävät vahvat kiipeilemiseen oivalliset lihakset. Kermankeltainen turkki loistaa valkeana kuin salamansydän, ja syvän veden siniset silmät eivät jätä huomiota herättämättä. Naaraan takajalassa lepäävät syvät, kotkankynsien aiheuttamat arvet.
10 Vs: Liittyminen ja lomake Su Huhti 24, 2016 5:57 pm
KaisaRiot
Nimi: Jacmia
Ikä: 19kk
Arvo: -
Klaani: Ei klaania, kotikisu
Skp: Kolli
Ulkonäkö:
Jacmia on pitkä häntäinen kolli, joka on väritykseltään rusketabbyvalkoinen lisäksi turkki on lyhytkarvainen. Kissan turkki on lyhytkarvaisuudestaan välittämättä pehmoinen ja pörröinen, yleensä sojoittaa jokainen karva erisuuntiin. Häntä tosiaan tällä on pitkä kuten ovat myös valkeat viikset. Silmät ovat kirkkaan vihreät, oikeassa silmässä pilkahdus meripihkan sävyä.
Jacmia on solakka ja kapea kasvoinen kissa. Kynnet leikattu irti ja kaulassa musta kaulapanta laatalla.
Luonne:
Jacmian kärsivällisyys ei ole parasta luokkaa ja voisi sanoa, että hänellä ei sitä ollenkaan ole. Kolli on karkaavainen, mutta suuttuessaan saattaa lähteä muutaman päivän 'kävelylle', kyseinen kolli on myös hieman itsepäinen ja yleensä menossa oman tahtonsa mukaan. Ei myöskään ystävysty helposti, vaikka kuinka haluaisi. Yksinäisyyden kanssa tämä on oppinut olemaan ja viettää aikansa takapihalla tai aidalla istumiseen, kuolettavan tylsyyden tullessa räpiköi aidan ylitse.
Kaikesta itsepäisyydestään ja röyhkeydeltään Jacmia on tunnollinen, vaikkei sitä kuvaa voi saada millään tavalla. Edes väkisin ajatukseen työnnettävänä.
|| oli vaa pakko saada tehä tää . _ .
- Kyllä nautin mun lomakkeiden laadusta
Ikä: 19kk
Arvo: -
Klaani: Ei klaania, kotikisu
Skp: Kolli
Ulkonäkö:
Jacmia on pitkä häntäinen kolli, joka on väritykseltään rusketabbyvalkoinen lisäksi turkki on lyhytkarvainen. Kissan turkki on lyhytkarvaisuudestaan välittämättä pehmoinen ja pörröinen, yleensä sojoittaa jokainen karva erisuuntiin. Häntä tosiaan tällä on pitkä kuten ovat myös valkeat viikset. Silmät ovat kirkkaan vihreät, oikeassa silmässä pilkahdus meripihkan sävyä.
Jacmia on solakka ja kapea kasvoinen kissa. Kynnet leikattu irti ja kaulassa musta kaulapanta laatalla.
Luonne:
Jacmian kärsivällisyys ei ole parasta luokkaa ja voisi sanoa, että hänellä ei sitä ollenkaan ole. Kolli on karkaavainen, mutta suuttuessaan saattaa lähteä muutaman päivän 'kävelylle', kyseinen kolli on myös hieman itsepäinen ja yleensä menossa oman tahtonsa mukaan. Ei myöskään ystävysty helposti, vaikka kuinka haluaisi. Yksinäisyyden kanssa tämä on oppinut olemaan ja viettää aikansa takapihalla tai aidalla istumiseen, kuolettavan tylsyyden tullessa räpiköi aidan ylitse.
Kaikesta itsepäisyydestään ja röyhkeydeltään Jacmia on tunnollinen, vaikkei sitä kuvaa voi saada millään tavalla. Edes väkisin ajatukseen työnnettävänä.
|| oli vaa pakko saada tehä tää . _ .
- Kyllä nautin mun lomakkeiden laadusta
12 Vs: Liittyminen ja lomake Ti Toukokuu 24, 2016 12:19 am
emelimia
↘ LOMAKE ↙
Nimi ▬ Pantterikieli [ Pantteripentu – Pantteritassu ]
Ikä ▬ noin kaksikymmentäviisi [ 25 ] kuuta, tarkkaa ikää ei tiedossa.
Klaani ▬ Entinen tuuliklaanilainen
Asema ▬ Luopio
Ulkonäkö ▬ musta naaras, kirkkaan vihreät silmät
Naaraan karva ei ole pehmeää, vaan karkeaa. Sileää, muttei tuuheaa. Turkki on muutenkin helppo pitää puhtaana, ja sopisi kaiken lisäksi paremmin jokiklaanilaiselle, mikä taas ei sovi naaraaseen yhtään. Ei siis todellakaan olisi yllätys, jos luopiotarta karvapeitteen perusteella luultaisiin entiseksi jokiklaanilaiseksi.
Kuitenkin, jokainen naaraan karva naaraan turkissa on musta ja lyhyt. Ei yhtäkään ylimitoitettua karvapätkää, jokainen tasan yhtä pitkiä. Mustaa, kiiltävän sileää karvaa koristavat pitkä häntä, joka on taannut naaralle aina hyvän tasapainon. Tassut sekä lihakset eivät ole suuret, mutta voimaa silti naaraalla riittää. Naaraan takajalat on myös kuin luotu hyppimiseen, ja sen vuoksi naaras onkin hyvä kiipeilemään puissa.
Pienikokoinen naaras ei kuitenkaan ole, pikemminkin normaalia isokokoisempi, muttei kuitenkaan suuri. Hän häviäisi keposasti jollekin jykevälle kollille [ miksei naaraallekin ], mutta se ei varsinaisesti ole luopiotarta häirinnyt. Vaikka hän myöntääkin, että antaisi mitä vain, jos olisi aavistuksen verran suurempi, kuin mitä on nyt.
Naaraan kasvot ovat kuitenkin sopusuhtaiset. Suhteellisen sirot, joita koristavat pienet korvat ja suuret kirkkaana loistavat vihreät silmät. Naaras ei ole koskaan ollut hyvä metsästämään, mutta sitäkin parempi taistelemaan. Hänellä ei ole mitenkään erityisen hyvä kuulo, kiitos pienien korviensa, mutta se ei ole hänen menoaan haitannut. Hänellehän riittää se, mitä hän saa.
Kirkkaana loistavat vihreät silmät ovat isot, mutta sopivat naaraan kasvoihin. Ne eivät kuitenkaan aina olleet vihreät, vaan vihreän ja sinisen sekoitukset, mutta muuttuivat oppilasiässä kokonaan vihreiksi, joista naaras pitääkin huomattavasti enemmän. Viikset ovat luopiottarella melko pitkät, vaikkeivat yhtä pitkät kuin hänen sisarellaan. Ei voisi siis sanoa, että mitenkään erityisen pitkät olisivat, mutta omasta mielestään naaraalla on pitkät. Ne kuitenkin pysyvät tiukemmin kiinni, kuin sisarella. Siinä vaiheessa kun sisar oli tiputtanut puolet viiksistään, niin tällä naaraalla oli vielä yhdeksänkymmenen prosentin mahdollisuudella puolet enemmän viiksiä tallella kun vertasi sisareensa.
Hampaat ovat naaraalla tylpät, mutta kyllä niillä riistan saa tapettua. Kynnet ovat tavallista terävämmät ja tulevat aina vaaran uhatessa vaistomaisesti esiin, joskus ihan vahingossakin. Naaras kuitenkin rakastaa kaikkia piirteitään kehossaan, joten hän on oppinut säätelemään tiettyjä juttuja kehossaan. Yllätyskö? Ei oikeastaan.
Ja koska Pantterikieli ei ole koskaan kokenut itseään kauniiksi, hän antaa sellaisen kuvan itsestään. Hän uskottelee muille niin, sanoo itseään kauniiksi, tuo viekoitteleva paholainen.
Luonne ▬ Viekoitteleva paholainen. Se olisi todennäköisesti asia, joka kuvaisi Pantterikieltä kunnolla. Luopiotar ei hätkähdä helposta, eikä tunnu pelkäävän mitään.
Paitsi hämähäkkejä. Niitä hän pelkää yli kaiken. Muttei kerro siitä kenellekään.
Neiti ei osaa pitää suutaan kiinni, mikä on siinä mielessä huono juttu, ettei hän myöskään osaa siinä tapauksessa pitää salaisuuksia. Muta kuka nyt luopiolle salaisuuksia kertoilisi? Ainoa asia, mistä naaras on koskaan pitänyt suunsa kiinni on hänen emonsa kuolema. Siitä ei mainita halaistuakaan sanaa, ei todellakaan.
Yksinäinen susi, joka vihaa läheisyyttä, sen todellakin Pantterikieli osaa. EI ole sellaista hetkeä, jolloin hän ei näpäyttäisi jotain kissaa liian lähelle tulemisesta tai hänen loukkaamisestaan. Kylmäverinen kissa, joka piittaa ja huolehtii vain itsestään. Kuten luopiot yleensäkin.
Hän ei kuitenkaan osaa vain olla. Hänellä täytyy aina olla jotain tekemistä, ei sellaista, että hän metsästäisi, vana joku sanaharkkaa, tappelu, mitä vain. Hän onkin aina haastamassa riitaa, mikä ei todellakaan yllättäisi. Jos vain mahdollista hän aloittaa kenen tahansa kanssa sanaharkan, joka saattaa äityä tappeluksi, ainakin jos Pantterikielellä on huono päivä.
Ja niitä on usein.
Valitettavasti luopiottaressa on myös se ”pehmeä” puoli. Vaikkei hän sitä suostukaan myöntämään hän rakastaa pentuja ja haluaisikin niitä, mutta osaa myös myöntää itselleen ettei pystyisi hoitamaan niitä, imettämään niitä saatikka antamaan niille juuri sitä hoitoa, mitä pennut tarvitsisivat. Joten hän on hylännyt asian ajattelun ja keskittyy vain ja ainoastaan tappelemiseen, eikä niinkään rakkauden etsimiseen.
Kuten jo mainittu, huonoja päiviä naaraalla on paljon. Milloin metsästyksen epäonnistumisesta, tappelemattomuudesta, huonosti nukutun yön vuoksi.. Syyksi kelpaa mikä tahansa. Ja silloin naaras on räjähdysherkkä. Silloin naaras pysyttelee poissa kissojen näkyvistä, eihän hän oikeasti halua heitä satuttaa, mutta samalla hän haluaa repiä jonkun kappaleiksi, tappaakin jonkun hän varmasti pystyisi.
Ja mitä viekottelevaan paholaiseen tulee.. Pantterikieli on kissa joka valehtelee toiselle päin naamaa saadakseen haluamansa. Hän tekee mitä tahansa päästäkseen turvaan, mitä tahansa, jotta saisi riistaa. Ja kun sanotaan mitä tahansa, se tarkoittaa sitä.
Muuta ▬ alhaalla
# Vaikka naaras on entinen tuuliklaanilainen, hän osaa kalastaa yllättävän hyvin. Kaiken lisäksi, naaraan lempiriistaa on nimenomaan hopeana hohtava kala.
# Naaraan emo on kuollut, samoin isä. Sisaresta [ Rottaperhonen ], ei naaraalla ole mitään hajua, ehkä sisar lojuu jossain päin metsää kuolleena, elää kotikisuna, hän ei tiedä.
VIIVAKOODI ## [täytä]
Pantterikieli | musta naaras, kirkkaan vihreät silmät | emelimia
Nimi ▬ Pantterikieli [ Pantteripentu – Pantteritassu ]
Ikä ▬ noin kaksikymmentäviisi [ 25 ] kuuta, tarkkaa ikää ei tiedossa.
Klaani ▬ Entinen tuuliklaanilainen
Asema ▬ Luopio
Ulkonäkö ▬ musta naaras, kirkkaan vihreät silmät
Naaraan karva ei ole pehmeää, vaan karkeaa. Sileää, muttei tuuheaa. Turkki on muutenkin helppo pitää puhtaana, ja sopisi kaiken lisäksi paremmin jokiklaanilaiselle, mikä taas ei sovi naaraaseen yhtään. Ei siis todellakaan olisi yllätys, jos luopiotarta karvapeitteen perusteella luultaisiin entiseksi jokiklaanilaiseksi.
Kuitenkin, jokainen naaraan karva naaraan turkissa on musta ja lyhyt. Ei yhtäkään ylimitoitettua karvapätkää, jokainen tasan yhtä pitkiä. Mustaa, kiiltävän sileää karvaa koristavat pitkä häntä, joka on taannut naaralle aina hyvän tasapainon. Tassut sekä lihakset eivät ole suuret, mutta voimaa silti naaraalla riittää. Naaraan takajalat on myös kuin luotu hyppimiseen, ja sen vuoksi naaras onkin hyvä kiipeilemään puissa.
Pienikokoinen naaras ei kuitenkaan ole, pikemminkin normaalia isokokoisempi, muttei kuitenkaan suuri. Hän häviäisi keposasti jollekin jykevälle kollille [ miksei naaraallekin ], mutta se ei varsinaisesti ole luopiotarta häirinnyt. Vaikka hän myöntääkin, että antaisi mitä vain, jos olisi aavistuksen verran suurempi, kuin mitä on nyt.
Naaraan kasvot ovat kuitenkin sopusuhtaiset. Suhteellisen sirot, joita koristavat pienet korvat ja suuret kirkkaana loistavat vihreät silmät. Naaras ei ole koskaan ollut hyvä metsästämään, mutta sitäkin parempi taistelemaan. Hänellä ei ole mitenkään erityisen hyvä kuulo, kiitos pienien korviensa, mutta se ei ole hänen menoaan haitannut. Hänellehän riittää se, mitä hän saa.
Kirkkaana loistavat vihreät silmät ovat isot, mutta sopivat naaraan kasvoihin. Ne eivät kuitenkaan aina olleet vihreät, vaan vihreän ja sinisen sekoitukset, mutta muuttuivat oppilasiässä kokonaan vihreiksi, joista naaras pitääkin huomattavasti enemmän. Viikset ovat luopiottarella melko pitkät, vaikkeivat yhtä pitkät kuin hänen sisarellaan. Ei voisi siis sanoa, että mitenkään erityisen pitkät olisivat, mutta omasta mielestään naaraalla on pitkät. Ne kuitenkin pysyvät tiukemmin kiinni, kuin sisarella. Siinä vaiheessa kun sisar oli tiputtanut puolet viiksistään, niin tällä naaraalla oli vielä yhdeksänkymmenen prosentin mahdollisuudella puolet enemmän viiksiä tallella kun vertasi sisareensa.
Hampaat ovat naaraalla tylpät, mutta kyllä niillä riistan saa tapettua. Kynnet ovat tavallista terävämmät ja tulevat aina vaaran uhatessa vaistomaisesti esiin, joskus ihan vahingossakin. Naaras kuitenkin rakastaa kaikkia piirteitään kehossaan, joten hän on oppinut säätelemään tiettyjä juttuja kehossaan. Yllätyskö? Ei oikeastaan.
Ja koska Pantterikieli ei ole koskaan kokenut itseään kauniiksi, hän antaa sellaisen kuvan itsestään. Hän uskottelee muille niin, sanoo itseään kauniiksi, tuo viekoitteleva paholainen.
Luonne ▬ Viekoitteleva paholainen. Se olisi todennäköisesti asia, joka kuvaisi Pantterikieltä kunnolla. Luopiotar ei hätkähdä helposta, eikä tunnu pelkäävän mitään.
Paitsi hämähäkkejä. Niitä hän pelkää yli kaiken. Muttei kerro siitä kenellekään.
Neiti ei osaa pitää suutaan kiinni, mikä on siinä mielessä huono juttu, ettei hän myöskään osaa siinä tapauksessa pitää salaisuuksia. Muta kuka nyt luopiolle salaisuuksia kertoilisi? Ainoa asia, mistä naaras on koskaan pitänyt suunsa kiinni on hänen emonsa kuolema. Siitä ei mainita halaistuakaan sanaa, ei todellakaan.
Yksinäinen susi, joka vihaa läheisyyttä, sen todellakin Pantterikieli osaa. EI ole sellaista hetkeä, jolloin hän ei näpäyttäisi jotain kissaa liian lähelle tulemisesta tai hänen loukkaamisestaan. Kylmäverinen kissa, joka piittaa ja huolehtii vain itsestään. Kuten luopiot yleensäkin.
Hän ei kuitenkaan osaa vain olla. Hänellä täytyy aina olla jotain tekemistä, ei sellaista, että hän metsästäisi, vana joku sanaharkkaa, tappelu, mitä vain. Hän onkin aina haastamassa riitaa, mikä ei todellakaan yllättäisi. Jos vain mahdollista hän aloittaa kenen tahansa kanssa sanaharkan, joka saattaa äityä tappeluksi, ainakin jos Pantterikielellä on huono päivä.
Ja niitä on usein.
Valitettavasti luopiottaressa on myös se ”pehmeä” puoli. Vaikkei hän sitä suostukaan myöntämään hän rakastaa pentuja ja haluaisikin niitä, mutta osaa myös myöntää itselleen ettei pystyisi hoitamaan niitä, imettämään niitä saatikka antamaan niille juuri sitä hoitoa, mitä pennut tarvitsisivat. Joten hän on hylännyt asian ajattelun ja keskittyy vain ja ainoastaan tappelemiseen, eikä niinkään rakkauden etsimiseen.
Kuten jo mainittu, huonoja päiviä naaraalla on paljon. Milloin metsästyksen epäonnistumisesta, tappelemattomuudesta, huonosti nukutun yön vuoksi.. Syyksi kelpaa mikä tahansa. Ja silloin naaras on räjähdysherkkä. Silloin naaras pysyttelee poissa kissojen näkyvistä, eihän hän oikeasti halua heitä satuttaa, mutta samalla hän haluaa repiä jonkun kappaleiksi, tappaakin jonkun hän varmasti pystyisi.
Ja mitä viekottelevaan paholaiseen tulee.. Pantterikieli on kissa joka valehtelee toiselle päin naamaa saadakseen haluamansa. Hän tekee mitä tahansa päästäkseen turvaan, mitä tahansa, jotta saisi riistaa. Ja kun sanotaan mitä tahansa, se tarkoittaa sitä.
Muuta ▬ alhaalla
# Vaikka naaras on entinen tuuliklaanilainen, hän osaa kalastaa yllättävän hyvin. Kaiken lisäksi, naaraan lempiriistaa on nimenomaan hopeana hohtava kala.
# Naaraan emo on kuollut, samoin isä. Sisaresta [ Rottaperhonen ], ei naaraalla ole mitään hajua, ehkä sisar lojuu jossain päin metsää kuolleena, elää kotikisuna, hän ei tiedä.
VIIVAKOODI ## [täytä]
Pantterikieli | musta naaras, kirkkaan vihreät silmät | emelimia
14 Vs: Liittyminen ja lomake Ti Toukokuu 24, 2016 5:46 pm
Vasanaskel
Lomake:
Nimi: Kuolotassu
Ikä: 6kk
U-näkö: Likaisenvalkea siro kolli; jäänsiniset silmät.
Klaani ja asema: Jokiklaani oppilas
Luonne: Kuolotassu ei ole suinkaan ujo, mutta päästää silti harvoin suustansa mitään. Jotkut saattaisivat kuvailla nuorta kollia jopa hieman tylsäksi, koska tuo ei lähde myöskään helposti mukaan typeryyksiin. Kyllä oppilaalta todellisuudessa huumorintajua löytyy, mutta tuo ei vain ole kovin kokenut mielipiteidensä ja tunteidensa esittämisessä.
Pötkö:
Kuolojälki- Likaisenvalkea kolli; jäänsiniset silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Kirvohäntä
Ikä: 41kk
U-näkö: Lihaksikas pikimusta kolli; keltaiset silmät.
Klaani ja asema: Varjoklaani soturi
Luonne: Kirvohäntä on lyhyesti luonnehdittuna äksy. Kollilla tuntuu olevan aina pinna kireällä ja valitustaso korkealla. Soturi on aina ehdottoman uskollinen klaanilleen, mutta sosiaalisissa taidoissa ja vihanhallinnassa olisi ehdottomasti parannettavaa.
Pötkö:
Kirvohäntä- Lihaksikas pikimusta kolli; keltaiset silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Oselottitassu
Ikä: 6kk
U-näkö: Leopardikuvioinen siro naaras; ruskeat silmät
Klaani ja asema: Myrskyklaani oppilas
Luonne: Tämä naaras tuntuu olevan aina säntäilemässä paikasta toiseen. Ehtymättömistä energianlähteistä voisi olla jotain hyötyäkin, jos niitä käyttäisi oikein. Näin ei kuitenkaan käy kovin usein: tämä suorasukainen kaunokainen piittaa harvoin omista tehtävistään ja käyttää aikansa lähinnä muiden kanssa pelleilyyn.
Pötkö:
Oselottitassu- Leopardikuvioinen siro naaras; ruskeat silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Karakalitassu
Ikä: 6kk
U-näkö: Tummanruskea leopardikuvioinen kolli; ruskeat silmät
Klaani ja asema: Tuuliklaani oppilas
Luonne: Karakalitassu on varsin huoleton veikkonen. Oppilas kyllä tekee mitä pyydetään, mutta hän kulkee kuitenkin aina mistä aita on matalin. Seikkailunhaluisuus ei myöskään ole kovin hyvä piirre näin nuorelle kissalle.
Pötkö:
Karakalitassu- Tummanruskea leopardikuvioinen kolli; ruskeat silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Hillerinaivastus
Ikä: 42kk
U-näkö: Sokea kolli jolla on pitkä tummanruskea, vaalealäikkäinen turkki
Klaani ja asema: luopio (ex tuuliklaanilainen)
Luonne: Hillerinaivastus on ulkonäkönsä mukaisesti aika pehmoinen kaveri, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Ujo luopio pysyy mielellään omissa oloissaan, koska pelkää muita kissoja.
Menneisyys: Kolli oli aikoinaan tuuliklaanin iloinen jäsen. Elämää haittasi kuitenkin suuresti se, että Hillerinaivastus oli syntynyt sokeana. Eihän sellaisesta olisi klaanille mitän hyötyä, pelkkää haittaa, eikö vain? Lopulta 16 kuun ikäisenä kolli karkasi metsästä elämään kaksijalkalaan, jossa tuo koittaa pärjätä kerjäämällä ruokaa kaksijaloilta.
Pötkö:
Hillerinaivastus- Sokea kolli jolla on pitkä tummanruskea, vaalealäikkäinen turkki (nette)
Lomake:
Nimi: Kauhunkouristus
Ikä: 48kk
U-näkö: Ruskean- ja harmaankirjava kolli; vihreät silmät
Klaani ja asema: Jokiklaani soturi
Luonne: Kauhunkouristus on aina valmiina työntouhuun ja toimintaan. Siitä johtuen kolli on kuitenkin jatkuvasti stressaantunut. Ystävällisenä kissana tuo pitää huolensa kuitenkin omana tietonaan, eihän muita saa nimittäin huolestuttaa?
Pötkö:
Kauhunkouristus - Ruskean- ja harmaankirjava kolli; vihreät silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Luimukosto
Ikä: 17kk
U-näkö: Suklaanruskea naaras; valkeat etutassut ja siniset silmät
Klaani ja asema: Tuuliklaani soturi
Luonne: Luimukosto on seikkailunhaluinen ja ystävällinen naaras. Soturi on kuitenkin hieman äkkipikainen, joten kyyneliä ja vihaisia sanoja lentelee helposti iloisesta yleiskuvasta huolimatta.
Pötkö:
Luimukosto- Suklaanruskea naaras; valkeat etutassut ja siniset silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Tilkkumieli
Ikä: 46kk
U-näkö: Valkea oranssilaikkuinen kolli; ruskeat silmät
Klaani ja asema: Varjoklaani soturi
Luonne: Tilkkumieli saattaa vaikuttaa ensin hieman koppavalta ja muita arvostelevalta, mutta kun sen vaiheen ohitse pääsee, on kolli mukavaa seuraa. Soturilla on kyllä omat ja ehkä jopa omalaatuisetkin mielipiteet monista asioista, mutta useimmiten tuo pitää ne itsellään.
Pötkö:
Tilkkumieli- Valkea oranssilaikkuinen kolli; ruskeat silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Painajaisharha
Ikä: 19kk
U-näkö: Punaturkkinen kolli; valkeat vasemman puolen tassut ja juova kasvoissa; siniset silmät
Klaani ja asema: Jokiklaani soturi
Luonne: Painajaisharha on monien mielestä luultavasti varsin miellyttävä kolli. Tuo onkin taitava miellyttämään muita ja antamaan hyvän, ystävällisen kuvan itsestään. Soturi on opetellut näyttelemään kuitenkin vain sen takia, että elämässä eteneminen on vaikeaa, jos sattuu vihaamaan niin monta asiaa kuin Painajaisharha.
Pötkö:
Painajaisharha-Punaturkkinen kolli; valkeat vasemman puolen tassut ja juova kasvoissa; siniset silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Heinätassu
Ikä: 6kk
U-näkö: Vaaleanharmaanruskea juovikas naaras; ruskeat silmät
Klaani ja asema: Varjoklaani oppilas
Luonne: Heinätassu on täynnä tunteita ja tietoa, mutta tuo avaa harvoin suutaan. Ehkä se on ihan hyväkin, koska kaikki ne tunteet ja tiedot eivät ole välttämättä niin positiivisia.
Pötkö:
Heinätassu- Vaaleanharmaanruskea juovikas naaras; ruskeat silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Hämähäkkiloitsu
Ikä: 13kk
U-näkö: Musta paksuturkkinen kolli; valkoisia merkkejä ympäri kehoa; siniset silmät
Klaani ja asema: Tuuliklaani soturi
Luonne: Tätä kollia on turha yrittää vängätä mukaan pelottaviin tilanteisiin - hyvä että uskaltaa ulos sateella! Soturi pelkää lähes kaikkea ja on ystävällisestä luonteestaan huolimatta huono sosiaalisissa tilanteissa.
Pötkö:
Hämähäkkiloitsu- Musta paksuturkkinen kolli; valkoisia merkkejä ympäri kehoa; siniset silmät (nette)
Nimi: Kuolotassu
Ikä: 6kk
U-näkö: Likaisenvalkea siro kolli; jäänsiniset silmät.
Klaani ja asema: Jokiklaani oppilas
Luonne: Kuolotassu ei ole suinkaan ujo, mutta päästää silti harvoin suustansa mitään. Jotkut saattaisivat kuvailla nuorta kollia jopa hieman tylsäksi, koska tuo ei lähde myöskään helposti mukaan typeryyksiin. Kyllä oppilaalta todellisuudessa huumorintajua löytyy, mutta tuo ei vain ole kovin kokenut mielipiteidensä ja tunteidensa esittämisessä.
Pötkö:
Kuolojälki- Likaisenvalkea kolli; jäänsiniset silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Kirvohäntä
Ikä: 41kk
U-näkö: Lihaksikas pikimusta kolli; keltaiset silmät.
Klaani ja asema: Varjoklaani soturi
Luonne: Kirvohäntä on lyhyesti luonnehdittuna äksy. Kollilla tuntuu olevan aina pinna kireällä ja valitustaso korkealla. Soturi on aina ehdottoman uskollinen klaanilleen, mutta sosiaalisissa taidoissa ja vihanhallinnassa olisi ehdottomasti parannettavaa.
Pötkö:
Kirvohäntä- Lihaksikas pikimusta kolli; keltaiset silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Oselottitassu
Ikä: 6kk
U-näkö: Leopardikuvioinen siro naaras; ruskeat silmät
Klaani ja asema: Myrskyklaani oppilas
Luonne: Tämä naaras tuntuu olevan aina säntäilemässä paikasta toiseen. Ehtymättömistä energianlähteistä voisi olla jotain hyötyäkin, jos niitä käyttäisi oikein. Näin ei kuitenkaan käy kovin usein: tämä suorasukainen kaunokainen piittaa harvoin omista tehtävistään ja käyttää aikansa lähinnä muiden kanssa pelleilyyn.
Pötkö:
Oselottitassu- Leopardikuvioinen siro naaras; ruskeat silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Karakalitassu
Ikä: 6kk
U-näkö: Tummanruskea leopardikuvioinen kolli; ruskeat silmät
Klaani ja asema: Tuuliklaani oppilas
Luonne: Karakalitassu on varsin huoleton veikkonen. Oppilas kyllä tekee mitä pyydetään, mutta hän kulkee kuitenkin aina mistä aita on matalin. Seikkailunhaluisuus ei myöskään ole kovin hyvä piirre näin nuorelle kissalle.
Pötkö:
Karakalitassu- Tummanruskea leopardikuvioinen kolli; ruskeat silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Hillerinaivastus
Ikä: 42kk
U-näkö: Sokea kolli jolla on pitkä tummanruskea, vaalealäikkäinen turkki
Klaani ja asema: luopio (ex tuuliklaanilainen)
Luonne: Hillerinaivastus on ulkonäkönsä mukaisesti aika pehmoinen kaveri, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Ujo luopio pysyy mielellään omissa oloissaan, koska pelkää muita kissoja.
Menneisyys: Kolli oli aikoinaan tuuliklaanin iloinen jäsen. Elämää haittasi kuitenkin suuresti se, että Hillerinaivastus oli syntynyt sokeana. Eihän sellaisesta olisi klaanille mitän hyötyä, pelkkää haittaa, eikö vain? Lopulta 16 kuun ikäisenä kolli karkasi metsästä elämään kaksijalkalaan, jossa tuo koittaa pärjätä kerjäämällä ruokaa kaksijaloilta.
Pötkö:
Hillerinaivastus- Sokea kolli jolla on pitkä tummanruskea, vaalealäikkäinen turkki (nette)
Lomake:
Nimi: Kauhunkouristus
Ikä: 48kk
U-näkö: Ruskean- ja harmaankirjava kolli; vihreät silmät
Klaani ja asema: Jokiklaani soturi
Luonne: Kauhunkouristus on aina valmiina työntouhuun ja toimintaan. Siitä johtuen kolli on kuitenkin jatkuvasti stressaantunut. Ystävällisenä kissana tuo pitää huolensa kuitenkin omana tietonaan, eihän muita saa nimittäin huolestuttaa?
Pötkö:
Kauhunkouristus - Ruskean- ja harmaankirjava kolli; vihreät silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Luimukosto
Ikä: 17kk
U-näkö: Suklaanruskea naaras; valkeat etutassut ja siniset silmät
Klaani ja asema: Tuuliklaani soturi
Luonne: Luimukosto on seikkailunhaluinen ja ystävällinen naaras. Soturi on kuitenkin hieman äkkipikainen, joten kyyneliä ja vihaisia sanoja lentelee helposti iloisesta yleiskuvasta huolimatta.
Pötkö:
Luimukosto- Suklaanruskea naaras; valkeat etutassut ja siniset silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Tilkkumieli
Ikä: 46kk
U-näkö: Valkea oranssilaikkuinen kolli; ruskeat silmät
Klaani ja asema: Varjoklaani soturi
Luonne: Tilkkumieli saattaa vaikuttaa ensin hieman koppavalta ja muita arvostelevalta, mutta kun sen vaiheen ohitse pääsee, on kolli mukavaa seuraa. Soturilla on kyllä omat ja ehkä jopa omalaatuisetkin mielipiteet monista asioista, mutta useimmiten tuo pitää ne itsellään.
Pötkö:
Tilkkumieli- Valkea oranssilaikkuinen kolli; ruskeat silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Painajaisharha
Ikä: 19kk
U-näkö: Punaturkkinen kolli; valkeat vasemman puolen tassut ja juova kasvoissa; siniset silmät
Klaani ja asema: Jokiklaani soturi
Luonne: Painajaisharha on monien mielestä luultavasti varsin miellyttävä kolli. Tuo onkin taitava miellyttämään muita ja antamaan hyvän, ystävällisen kuvan itsestään. Soturi on opetellut näyttelemään kuitenkin vain sen takia, että elämässä eteneminen on vaikeaa, jos sattuu vihaamaan niin monta asiaa kuin Painajaisharha.
Pötkö:
Painajaisharha-Punaturkkinen kolli; valkeat vasemman puolen tassut ja juova kasvoissa; siniset silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Heinätassu
Ikä: 6kk
U-näkö: Vaaleanharmaanruskea juovikas naaras; ruskeat silmät
Klaani ja asema: Varjoklaani oppilas
Luonne: Heinätassu on täynnä tunteita ja tietoa, mutta tuo avaa harvoin suutaan. Ehkä se on ihan hyväkin, koska kaikki ne tunteet ja tiedot eivät ole välttämättä niin positiivisia.
Pötkö:
Heinätassu- Vaaleanharmaanruskea juovikas naaras; ruskeat silmät (nette)
Lomake:
Nimi: Hämähäkkiloitsu
Ikä: 13kk
U-näkö: Musta paksuturkkinen kolli; valkoisia merkkejä ympäri kehoa; siniset silmät
Klaani ja asema: Tuuliklaani soturi
Luonne: Tätä kollia on turha yrittää vängätä mukaan pelottaviin tilanteisiin - hyvä että uskaltaa ulos sateella! Soturi pelkää lähes kaikkea ja on ystävällisestä luonteestaan huolimatta huono sosiaalisissa tilanteissa.
Pötkö:
Hämähäkkiloitsu- Musta paksuturkkinen kolli; valkoisia merkkejä ympäri kehoa; siniset silmät (nette)
Viimeinen muokkaaja, Vasanaskel pvm Ti Toukokuu 24, 2016 8:37 pm, muokattu 1 kertaa
15 Vs: Liittyminen ja lomake Ti Toukokuu 24, 2016 8:11 pm
De Veeraneiti
Admin
// Ei mitenkään loukaten sun kissojen nimiä Nette, mutta meillä on sellainen käytäntö (ainakin ollut), ettei nimissä käytetä mitään sanoja, mitä kissat eivät voi tietää. Miinasointu ei siis ole paras mahdollinen nimi, jos minulta kysytään...
16 Vs: Liittyminen ja lomake Ti Toukokuu 24, 2016 8:36 pm
Vasanaskel
//Okei joo sori, poistan sen sitten tuolta :'D Onko muut nimet silti ok?
17 Vs: Liittyminen ja lomake Ke Toukokuu 25, 2016 1:42 am
Jennuuska
Admin
// Kaikki nimet on erittäin suloisia, ja kissat erittäin mukavia! ++olisin mä Miinasoinnun hyväksynyt, onhan meillä Pullatassua ja vähän muutakin erikoisen nimistä kissaa- kuhan ei liikaa noita tulis!
18 Vs: Liittyminen ja lomake Pe Toukokuu 27, 2016 3:55 pm
Taffel
↘ LOMAKE ↙
Nimi ▬ Naalintalja
Ikä ▬ n.36 kuuta
Klaani ▬ Varjoklaani
Asema ▬ Soturi
Ulkonäkö ▬ Naalintalja on vitivalkoinen pitkäkarvainen naaras. Hänen rakenteensa on hieman pieni varjoklaanilaiseksi eikä hänellä ole klaanilaisten tyypillisiä leveitä tassuja. Vaikka Naalintalja on normaalia pienempi varjoklaanilainen ei häntä auta silti aliarvioida. Naaras on yllättävän lihaksikas valkoisen tuuhean turkkinsa alla. Valkoisesta turkistaan naaras pitääkin tarkkaa huolta ja hän on lähes neuroottinen sen puhtaudesta. Valkoisen turkin ohella tulee kauniin heleän vaaleanpunaiset kuono, korvat ja tassunpohjat. Hänen silmänsä ovat lähes yhtä tyrmäävän vaaleansiniset lähes lasisen siniset kuin hänen emollaan, Pakkashallalla. Isältään naaras on perinyt erityisen tuuhean häntänsä, joka toimii mukavana peittona lehtikadon aikana.
Luonne ▬ Naalintalja ei ehkä ole tyypillisin klaanikissa. Hän ei niinkään pidä muiden seurasta ja hänellä on lievä pelko hänelle tärkeiden kissojen menettämisestä johtuen sisarustensa kuolemisesta, kun Naali ja he olivat vielä pentuja.
Hän voi vaikuttaa ulkoisesti hieman töykeältä, mutta suorasanaisuus kulkee suvussa eikä hän siksi välttele totuuden tai oman mielipiteensä sanomista ääneen. Naaras ei kuitenkaan tarkoita pahaa ainakaan yleensä eikä häntä ole helppo suututtaa. Päinvastoin naaras arvostaa suorasanaisuutta ja rehellisyyttä. Hän ei menetä hermojaan, vaikka häntä kutsuttaisiin hiirenaivoksi. Hän menettää hermonsa, jos et osaa puhua totta. Hän osaa kuitenkin olla omalla tavallaan ystävällinen ja huumorintajuinen. Kenties hän on perinyt neutraaliutensa emoltansa.
Naalintalja on melkoinen aamuvirkku, vaikkei olisi aamupartiossa. Soturi on aina nauttinut aamujen kirpeydestä ja viileästä hitaasti häipyvästä aamu-usvasta. Naaras nauttii näistä hetkistä useimmiten yksinään, mutta aamupartion reippailut klaanitoverienkin kanssa kelpaavat. Ei ole harvinaista, että ensimmäinen hajuvana joka johtaa ulos leiristä on Naalintaljan tuoksu.
Naaras on mainio taistelija, mutta hänen pitkä turkkinsa sotkee taistelukuvioita hieman ja välillä jää kiinni tappelutoverin tassujen väliin tai milloin mihinkin risuun, joten Naalintalja itse pitää enemmän saalistuksesta ja onkin parempi siinä. Mentorina Naali pyrkii opettamaan kumpaakin taitoa niin hyvin kuin osaa. Naaras on kuitenkin aika ankara ja vaativa niin oppilailleen kuin ystävilleen.
Muuta ▬
• Naalintalja on ainoa henkiin jäänyt pentueestaan
• Hänen ominaistuoksunsa on samantyylinen emonsa kanssa. Kireän aamupakkasen pistävyyden ja mintun raikkauden sekoitus.
• Naalintalja on hyvin läheinen emonsa kanssa.
VIIVAKOODI ##
Naalintalja | Vitivalkoinen pitkäkarvainen lihaksikas naaras, jolla hyytävän siniset silmät | Sivi
↘ LOMAKE ↙
Nimi ▬ Pakkashalla
Ikä ▬ 96 kuuta
Klaani ▬ Varjoklaani
Asema ▬ Klaaninvanhin
Ulkonäkö ▬ Nyt jo harmaantumaan alkanut ennen vitivalkoinen lyhytkarvainen naaras. Pakkashalla on ruumiinrakenteeltaan normaalia kevyempi, mutta hänellä on varjoklaanin vahvat tassut ja lavat. Ennen naaras oli lihaksikas, mutta ikä painaa parhaimmankin niskaan ja nykyään Pakkashalla onkin aika solakka. Hänen ennen pistävän siniset silmänsä ovat haalentuneet entisestään ja näyttävät hieman teräksen harmailta nykyään. Hänen kuulonsa on heikentynyt ja ennen heleän vaaleanpunaiset kuono, korvat ja tassunpohjat ovat hieman harmaantuneet iän myötä.
Luonne ▬ Pakkashalla on äksynä pidetty ja itsepäinen mummeli. Tyypillinen tyytymätön klaaninvanhus, jolla joka paikkaa kolottaa koko ajan. Pakkashalla sanoo asiat joskus hieman liiankin suoraan. Itsepäisyys hänessä näkyy hänen vaatimuksessaan päästä ulos leiristä vähintään kerran päivässä ja koska ainoa jonka kanssa naaras tulee kunnolla toimeen on hänen rakas tyttärensä Naalintalja lankeaa tämä kävelytys yleensä hänen kontolleen.
Hyvinä päivinä Pakkashallasta saa kuitenkin ongittua tarinoita ja neuvoja kuten mistä löytää parhaimmat saalispaikat. Eikä Pakkanen ole epäkohtelias tietenkään parantajaa, päällikköä tai varapäällikköä kohtaan. Hän päinvastoin kunnioittaa heitä hyvinkin paljon tietäen näiden työn vastuun määrän. Vaikkakin parantajaa vastaan intetään sitten senkin puolesta. Pentuja kohtaan Pakkanen on hyvinkin hellä ja tukee jokaista Kuningatarta koko sydämmellään.
Pakkashalla on hyvin uskollinen kissa. Hän tekee asiat joko täysillä tai ei lainkaan. Hän ei pidä valehtelusta tai uskottomuudesta klaania kohtaan. Hän ei myöskään pidä toisten reviiriltä varastamisesta ja usein hyväksyykin vain ne tuoresaaliit, jotka Naalintalja tuo hänelle.
Pohjimmiltaan Pakkanen on kuitenkin hellä ja rakastava emo ja tekee mitä vain taatakseen oman klaaninsa, toveriensa ja pentunsa turvan. Pitää Naalintaljaa vieläkin vauvanaan. Pakkashalla osaa olla mukava, mutta jomottavat nivelet ja vanhuus tuovat vahvasti esiin hänen happaman puolensa.
Muuta ▬
• Ominaistuoksu hieman tylsistynyt iän myötä, mutta silti muistuttaa reipasta pakkasilmaa lehtikadon aikana
• Kuulo heikentynyt ja näkö hieman sumea kaukana olevien kohteiden suhteen
VIIVAKOODI ##
Pakkashalla | Harmaantunut valkoinen solakka naaras, jolla sumeat vaaleansiniset silmät | Sivi
||Eikä menny ku pieni elinikä
Nimi ▬ Naalintalja
Ikä ▬ n.36 kuuta
Klaani ▬ Varjoklaani
Asema ▬ Soturi
Ulkonäkö ▬ Naalintalja on vitivalkoinen pitkäkarvainen naaras. Hänen rakenteensa on hieman pieni varjoklaanilaiseksi eikä hänellä ole klaanilaisten tyypillisiä leveitä tassuja. Vaikka Naalintalja on normaalia pienempi varjoklaanilainen ei häntä auta silti aliarvioida. Naaras on yllättävän lihaksikas valkoisen tuuhean turkkinsa alla. Valkoisesta turkistaan naaras pitääkin tarkkaa huolta ja hän on lähes neuroottinen sen puhtaudesta. Valkoisen turkin ohella tulee kauniin heleän vaaleanpunaiset kuono, korvat ja tassunpohjat. Hänen silmänsä ovat lähes yhtä tyrmäävän vaaleansiniset lähes lasisen siniset kuin hänen emollaan, Pakkashallalla. Isältään naaras on perinyt erityisen tuuhean häntänsä, joka toimii mukavana peittona lehtikadon aikana.
Luonne ▬ Naalintalja ei ehkä ole tyypillisin klaanikissa. Hän ei niinkään pidä muiden seurasta ja hänellä on lievä pelko hänelle tärkeiden kissojen menettämisestä johtuen sisarustensa kuolemisesta, kun Naali ja he olivat vielä pentuja.
Hän voi vaikuttaa ulkoisesti hieman töykeältä, mutta suorasanaisuus kulkee suvussa eikä hän siksi välttele totuuden tai oman mielipiteensä sanomista ääneen. Naaras ei kuitenkaan tarkoita pahaa ainakaan yleensä eikä häntä ole helppo suututtaa. Päinvastoin naaras arvostaa suorasanaisuutta ja rehellisyyttä. Hän ei menetä hermojaan, vaikka häntä kutsuttaisiin hiirenaivoksi. Hän menettää hermonsa, jos et osaa puhua totta. Hän osaa kuitenkin olla omalla tavallaan ystävällinen ja huumorintajuinen. Kenties hän on perinyt neutraaliutensa emoltansa.
Naalintalja on melkoinen aamuvirkku, vaikkei olisi aamupartiossa. Soturi on aina nauttinut aamujen kirpeydestä ja viileästä hitaasti häipyvästä aamu-usvasta. Naaras nauttii näistä hetkistä useimmiten yksinään, mutta aamupartion reippailut klaanitoverienkin kanssa kelpaavat. Ei ole harvinaista, että ensimmäinen hajuvana joka johtaa ulos leiristä on Naalintaljan tuoksu.
Naaras on mainio taistelija, mutta hänen pitkä turkkinsa sotkee taistelukuvioita hieman ja välillä jää kiinni tappelutoverin tassujen väliin tai milloin mihinkin risuun, joten Naalintalja itse pitää enemmän saalistuksesta ja onkin parempi siinä. Mentorina Naali pyrkii opettamaan kumpaakin taitoa niin hyvin kuin osaa. Naaras on kuitenkin aika ankara ja vaativa niin oppilailleen kuin ystävilleen.
Muuta ▬
• Naalintalja on ainoa henkiin jäänyt pentueestaan
• Hänen ominaistuoksunsa on samantyylinen emonsa kanssa. Kireän aamupakkasen pistävyyden ja mintun raikkauden sekoitus.
• Naalintalja on hyvin läheinen emonsa kanssa.
VIIVAKOODI ##
Naalintalja | Vitivalkoinen pitkäkarvainen lihaksikas naaras, jolla hyytävän siniset silmät | Sivi
↘ LOMAKE ↙
Nimi ▬ Pakkashalla
Ikä ▬ 96 kuuta
Klaani ▬ Varjoklaani
Asema ▬ Klaaninvanhin
Ulkonäkö ▬ Nyt jo harmaantumaan alkanut ennen vitivalkoinen lyhytkarvainen naaras. Pakkashalla on ruumiinrakenteeltaan normaalia kevyempi, mutta hänellä on varjoklaanin vahvat tassut ja lavat. Ennen naaras oli lihaksikas, mutta ikä painaa parhaimmankin niskaan ja nykyään Pakkashalla onkin aika solakka. Hänen ennen pistävän siniset silmänsä ovat haalentuneet entisestään ja näyttävät hieman teräksen harmailta nykyään. Hänen kuulonsa on heikentynyt ja ennen heleän vaaleanpunaiset kuono, korvat ja tassunpohjat ovat hieman harmaantuneet iän myötä.
Luonne ▬ Pakkashalla on äksynä pidetty ja itsepäinen mummeli. Tyypillinen tyytymätön klaaninvanhus, jolla joka paikkaa kolottaa koko ajan. Pakkashalla sanoo asiat joskus hieman liiankin suoraan. Itsepäisyys hänessä näkyy hänen vaatimuksessaan päästä ulos leiristä vähintään kerran päivässä ja koska ainoa jonka kanssa naaras tulee kunnolla toimeen on hänen rakas tyttärensä Naalintalja lankeaa tämä kävelytys yleensä hänen kontolleen.
Hyvinä päivinä Pakkashallasta saa kuitenkin ongittua tarinoita ja neuvoja kuten mistä löytää parhaimmat saalispaikat. Eikä Pakkanen ole epäkohtelias tietenkään parantajaa, päällikköä tai varapäällikköä kohtaan. Hän päinvastoin kunnioittaa heitä hyvinkin paljon tietäen näiden työn vastuun määrän. Vaikkakin parantajaa vastaan intetään sitten senkin puolesta. Pentuja kohtaan Pakkanen on hyvinkin hellä ja tukee jokaista Kuningatarta koko sydämmellään.
Pakkashalla on hyvin uskollinen kissa. Hän tekee asiat joko täysillä tai ei lainkaan. Hän ei pidä valehtelusta tai uskottomuudesta klaania kohtaan. Hän ei myöskään pidä toisten reviiriltä varastamisesta ja usein hyväksyykin vain ne tuoresaaliit, jotka Naalintalja tuo hänelle.
Pohjimmiltaan Pakkanen on kuitenkin hellä ja rakastava emo ja tekee mitä vain taatakseen oman klaaninsa, toveriensa ja pentunsa turvan. Pitää Naalintaljaa vieläkin vauvanaan. Pakkashalla osaa olla mukava, mutta jomottavat nivelet ja vanhuus tuovat vahvasti esiin hänen happaman puolensa.
Muuta ▬
• Ominaistuoksu hieman tylsistynyt iän myötä, mutta silti muistuttaa reipasta pakkasilmaa lehtikadon aikana
• Kuulo heikentynyt ja näkö hieman sumea kaukana olevien kohteiden suhteen
VIIVAKOODI ##
Pakkashalla | Harmaantunut valkoinen solakka naaras, jolla sumeat vaaleansiniset silmät | Sivi
||Eikä menny ku pieni elinikä
Viimeinen muokkaaja, Taffel pvm Su Toukokuu 29, 2016 5:30 pm, muokattu 1 kertaa
19 Vs: Liittyminen ja lomake Pe Toukokuu 27, 2016 10:38 pm
nettvraakel
LOMAKE:
Sumuvarjo / 42 kuuta / Siniharmaa kolli / netta
Klaani - Tuuliklaani
Asema - Soturi
Ulkonäkö -
Sumuvarjo on pieni kokoinen, solakka kolli. Hänen ruumistaan peittää siniharmaa pöyheä turkki, joka - vastoin Tuuliklaanin 'ominaisturkkia' - ei myötäile kollia, vaan on niin sanotusti tuulen vastuksensa Sumuvarjon juostessa nummilla. Tämä ei kuitenkaan lannista kollia, vaan Sumuvarjo on iloinen saadessaan haastettaa itselleen saaliin kiinniottamishaasteen lisäksi. Silmät soturilla ovat eri väriset; vasen silmä on sininen, oikea harmaa puolisokeudesta johtuen. Tuuliklaanilainen kyllä näkee molemmilla silmillään, mutta oikealla paljon huonommin kuin vasemmalla.
Perusilme kollilla on keskittyny, pohdiskeleva ja joskus hieman syyllistävä. Tällöin soturin 'kulmakarvat' ovat kurtistuneet lähelle silmiä.
Luonne -
Tuuliklaanilainen on luonteeltaan pohdiskeleva ja usein omiin ajatuksiinsa uppotunut. Sumuvarjon on helppo kadottaa ajantaju pohdiskellessaan. Hän tekee tätä myös muiden kissojen serassa ja Sumuvarjo onkin monesti juuri se, joka on pihalla, että mistä on juuri puhuttu tai mitä seuraavaksi hänen kuuluisi tehdä. Hän on kuitenkin hyvin uskollinen klaanilleen, eikä jätä soturintehtäviään puolitiehen, vaan tekee ne aina mahdollisimman täydellisesti.
Sumuvarjo koittaa aina olla mahdollisimman positiivinen. Hieman syyllistävien kasvojen takaa huokuu aina aikaa ja lämpöä klaanitovereille, eikä kolli ikinä onnistuisi loukkaamaan toisia kissoja tahallaan. Tuuliklaanilainen kuitenkin onnistuu suuttumaan herkästi. Silloin tuon viha saattaa olla suuri, mutta koskaan Sumuvarjo ei satuta toisia tai nouse klaanipäällikkönsä sanaa vastaan, vaikka kuinka tahtoisi väittää vastaan. Sumuvarjolle hankalaa onkin juuri kielensä kurissa pitäminen, silloin kun onnistuu olemaan eri mieltä toisen kissan kanssa.
Muuta -
• Oikea silmä puolisokeutui koiran raapaisuun oppilasaikana, kun sitä ei saatu kunnolla parantumaan
• Sisar muuttanu kaksijalkalaan ennen soturiksi nimittymistä, jota tapaa vieläkin salaa muulta klaanilta
LOMAKE -
Mahla / Harmaa naaras kissa, jolla valkoinen hännän pää / netta
Asema - Kotikisu
• Luonteeltaan Mahla on ystävällinen, lämpöä huokuva naaras. Mutta suuttuessaan, - toisin kuin veljensä (Sumuvarjo) - hän ei edes yritä peitellä tunnemyrskyään, vaan osoittaa sen suoraan. Naaras ei koe tarvetta peitellä tunteitaan - edes niiden ollessa negatiivisiä.
• Naaraalla on siniharmaa, tuuhea turkki ja valkoinen hännän pää. Silmät kotikisulla ovat kokonaan harmaat.
• Entinen Tuuliklaanilainen, mutta totesi ettei hänestä ole soturiksi, joten karkasi kaksijalkalaan juuri ennen soturinimitysmenojaan. Naaras vaihtoi oppilasnimensä (Kastetassu) kaksijalkojensa antamaan 'Mahla'-nimeen, sillä hän halusi unohtaa mahdollisimman hyvin klaanielämän - veljeään lukuunottamatta, jota tapaa säännöllisin väliajoin. Kotikisuksi ryhtymistä Mahla ei koe häpeäksi, vaan suorastaan pelastumiseksi. Tämän seurauksena, hän yrittää saada myös Sumuturkin ryhtymään kotikisuksi, vaikka tetääkin, ettei veli ole samanlainen ylellisyyttä rakastava kissa, kuin kotikisu itse on.
• Saanut pentuja kaksi kertaa, joista toisesta pentueesta on jäänyt yksi kollipentu samaan kaksijalkalaan kuin hän. Pennun nimi on Holle. Holle ei tiedä emonsa klaanitaustasta, eikä metsän kissoista muutenkaan, eikä Mahla koe tarpeelliseksi kertoa siitä mitään.
// Hollella en tule luultavasti koskaan roolaamaan, mutta mainitsin vain
Sumuvarjo / 42 kuuta / Siniharmaa kolli / netta
Klaani - Tuuliklaani
Asema - Soturi
Ulkonäkö -
Sumuvarjo on pieni kokoinen, solakka kolli. Hänen ruumistaan peittää siniharmaa pöyheä turkki, joka - vastoin Tuuliklaanin 'ominaisturkkia' - ei myötäile kollia, vaan on niin sanotusti tuulen vastuksensa Sumuvarjon juostessa nummilla. Tämä ei kuitenkaan lannista kollia, vaan Sumuvarjo on iloinen saadessaan haastettaa itselleen saaliin kiinniottamishaasteen lisäksi. Silmät soturilla ovat eri väriset; vasen silmä on sininen, oikea harmaa puolisokeudesta johtuen. Tuuliklaanilainen kyllä näkee molemmilla silmillään, mutta oikealla paljon huonommin kuin vasemmalla.
Perusilme kollilla on keskittyny, pohdiskeleva ja joskus hieman syyllistävä. Tällöin soturin 'kulmakarvat' ovat kurtistuneet lähelle silmiä.
Luonne -
Tuuliklaanilainen on luonteeltaan pohdiskeleva ja usein omiin ajatuksiinsa uppotunut. Sumuvarjon on helppo kadottaa ajantaju pohdiskellessaan. Hän tekee tätä myös muiden kissojen serassa ja Sumuvarjo onkin monesti juuri se, joka on pihalla, että mistä on juuri puhuttu tai mitä seuraavaksi hänen kuuluisi tehdä. Hän on kuitenkin hyvin uskollinen klaanilleen, eikä jätä soturintehtäviään puolitiehen, vaan tekee ne aina mahdollisimman täydellisesti.
Sumuvarjo koittaa aina olla mahdollisimman positiivinen. Hieman syyllistävien kasvojen takaa huokuu aina aikaa ja lämpöä klaanitovereille, eikä kolli ikinä onnistuisi loukkaamaan toisia kissoja tahallaan. Tuuliklaanilainen kuitenkin onnistuu suuttumaan herkästi. Silloin tuon viha saattaa olla suuri, mutta koskaan Sumuvarjo ei satuta toisia tai nouse klaanipäällikkönsä sanaa vastaan, vaikka kuinka tahtoisi väittää vastaan. Sumuvarjolle hankalaa onkin juuri kielensä kurissa pitäminen, silloin kun onnistuu olemaan eri mieltä toisen kissan kanssa.
Muuta -
• Oikea silmä puolisokeutui koiran raapaisuun oppilasaikana, kun sitä ei saatu kunnolla parantumaan
• Sisar muuttanu kaksijalkalaan ennen soturiksi nimittymistä, jota tapaa vieläkin salaa muulta klaanilta
LOMAKE -
Mahla / Harmaa naaras kissa, jolla valkoinen hännän pää / netta
Asema - Kotikisu
• Luonteeltaan Mahla on ystävällinen, lämpöä huokuva naaras. Mutta suuttuessaan, - toisin kuin veljensä (Sumuvarjo) - hän ei edes yritä peitellä tunnemyrskyään, vaan osoittaa sen suoraan. Naaras ei koe tarvetta peitellä tunteitaan - edes niiden ollessa negatiivisiä.
• Naaraalla on siniharmaa, tuuhea turkki ja valkoinen hännän pää. Silmät kotikisulla ovat kokonaan harmaat.
• Entinen Tuuliklaanilainen, mutta totesi ettei hänestä ole soturiksi, joten karkasi kaksijalkalaan juuri ennen soturinimitysmenojaan. Naaras vaihtoi oppilasnimensä (Kastetassu) kaksijalkojensa antamaan 'Mahla'-nimeen, sillä hän halusi unohtaa mahdollisimman hyvin klaanielämän - veljeään lukuunottamatta, jota tapaa säännöllisin väliajoin. Kotikisuksi ryhtymistä Mahla ei koe häpeäksi, vaan suorastaan pelastumiseksi. Tämän seurauksena, hän yrittää saada myös Sumuturkin ryhtymään kotikisuksi, vaikka tetääkin, ettei veli ole samanlainen ylellisyyttä rakastava kissa, kuin kotikisu itse on.
• Saanut pentuja kaksi kertaa, joista toisesta pentueesta on jäänyt yksi kollipentu samaan kaksijalkalaan kuin hän. Pennun nimi on Holle. Holle ei tiedä emonsa klaanitaustasta, eikä metsän kissoista muutenkaan, eikä Mahla koe tarpeelliseksi kertoa siitä mitään.
// Hollella en tule luultavasti koskaan roolaamaan, mutta mainitsin vain
21 Vs: Liittyminen ja lomake Su Toukokuu 29, 2016 8:31 pm
Mortem
↘ LOMAKE ↙
Nimi ▬ Utukatse
Ikä ▬ 23 kuuta
Klaani ▬ Jokiklaani
Asema ▬ Soturi
Ulkonäkö ▬
Utukatse on maidonvalkoinen naaras. Hänen silmänsä ovat eri väriset - vasen on taivaansininen, lähellä valkoista ja oikea kirkkaan vihreä. Naaras on puolisokea - hänen vasen silmänsä sokeutui tuon ollessa pentu. Hän on solakka - kaksijalat kutsuisivat jopa kauniiksi hänen pitkien ja vahvojen raajojen takia. Naaraan häntä on pörheä kuin taas muu keho sileää, lyhyttä karvaa. Se on oiva ominaisuus Jokiklaanilaiselle, koska sen sileä karva hylkii vettä ja puhdistuu helposti.
Jokiklaanilaisen korvat ovat suipot ja niistä sojoittaa muutama ylimääräinen vitivalkoinen karva poispäin kissan kehosta. Utukatseen keho on kuin muotoiltu juoksemiseen ja uimiseen ja hän tekee kumpaakin mielellään. Hänen tassujensa anturat ovat pehmeät eivätkä sovi kovinkaan karkealle pinnalle, koska naaraan tassut eivät ole tottuneet sellaiseen pintaan.
Luonne ▬
Utukatse antaa ulkonäöllään kuvan siitä, että olisi kovakourainen, tottelematon ja energiaa täynnä, vaikka onkin täysin toisenlainen. Hän on hiljainen ja nauttii rauhasta ja hiljaisuudesta ympärillään. Kermanvalkoinen naaras pitää yleisimmin ajatukset ominaan ja suuttuu erittäin harvoin. Hän ei ole vihaisenakaan kovinkaan pelottava - enemmänkin sarkastinen, mulkoileva ja pyrkii pitämään etäisyyttä muihin kissoihin. Naaras ei ole missään nimessä epäystävällinen tai luontaantyöntävä - hän pyrkii luomaan kissojen välille rauhaa ja ystävyyttä ja pysyykin taisteluissa mieluusti parantajan läheisyydessä ja suojellen klaanin pesää.
Puolisokea naaras on surumielinen. Hän aina odottaa pahinta ja säikkyy helposti asioita. Ukkosen aikaan hän pyrkii nukkumaan, mutta sateella naaras vaeltelee mieluusti pitkin poikin reviiriä oli hänellä syy siihen tai ei. Utukatse välttää väkivaltaa, mutta on taitava taistelija turvautuessaan siihen.
Muuta ▬
• Utukatseen ominaistuoksu on rauhoittava ja hän tuoksuu miedosti sateelta
• Hänen äänensä on matala ja hiljainen ja kutittaa pienesti korvia - hyvällä tavalla
• Naaras rakastaa kertoa tarinoita ja kertookin niitä mielellään niille jotka jaksavat kuunnella
• Utukatse on orpo. Hänen löydettiin Jokiklaanin alueelta eikä hänestä tiedetä vieläkään oliko hän toisen klaanin jäsen, kotikissa vai erakon/luopion pentu
• Utukatse menetti toisen silmänsä näön kolme kuisena kun Jokiklaanin reviiriin hyökättiin. Hänen alkuperäinen nimi oli Sädepentu, mutta se vaihdettiin sokeutumisen jälkeen Uduksi.
VIIVAKOODI ##
Utukatse |puolisokea maidonvalkoinen naaras, vasen silmä vaalenasininen sokeutumisesta ja oikea kirkkaan vihreä | viivi
Nimi ▬ Utukatse
Ikä ▬ 23 kuuta
Klaani ▬ Jokiklaani
Asema ▬ Soturi
Ulkonäkö ▬
Utukatse on maidonvalkoinen naaras. Hänen silmänsä ovat eri väriset - vasen on taivaansininen, lähellä valkoista ja oikea kirkkaan vihreä. Naaras on puolisokea - hänen vasen silmänsä sokeutui tuon ollessa pentu. Hän on solakka - kaksijalat kutsuisivat jopa kauniiksi hänen pitkien ja vahvojen raajojen takia. Naaraan häntä on pörheä kuin taas muu keho sileää, lyhyttä karvaa. Se on oiva ominaisuus Jokiklaanilaiselle, koska sen sileä karva hylkii vettä ja puhdistuu helposti.
Jokiklaanilaisen korvat ovat suipot ja niistä sojoittaa muutama ylimääräinen vitivalkoinen karva poispäin kissan kehosta. Utukatseen keho on kuin muotoiltu juoksemiseen ja uimiseen ja hän tekee kumpaakin mielellään. Hänen tassujensa anturat ovat pehmeät eivätkä sovi kovinkaan karkealle pinnalle, koska naaraan tassut eivät ole tottuneet sellaiseen pintaan.
Luonne ▬
Utukatse antaa ulkonäöllään kuvan siitä, että olisi kovakourainen, tottelematon ja energiaa täynnä, vaikka onkin täysin toisenlainen. Hän on hiljainen ja nauttii rauhasta ja hiljaisuudesta ympärillään. Kermanvalkoinen naaras pitää yleisimmin ajatukset ominaan ja suuttuu erittäin harvoin. Hän ei ole vihaisenakaan kovinkaan pelottava - enemmänkin sarkastinen, mulkoileva ja pyrkii pitämään etäisyyttä muihin kissoihin. Naaras ei ole missään nimessä epäystävällinen tai luontaantyöntävä - hän pyrkii luomaan kissojen välille rauhaa ja ystävyyttä ja pysyykin taisteluissa mieluusti parantajan läheisyydessä ja suojellen klaanin pesää.
Puolisokea naaras on surumielinen. Hän aina odottaa pahinta ja säikkyy helposti asioita. Ukkosen aikaan hän pyrkii nukkumaan, mutta sateella naaras vaeltelee mieluusti pitkin poikin reviiriä oli hänellä syy siihen tai ei. Utukatse välttää väkivaltaa, mutta on taitava taistelija turvautuessaan siihen.
Muuta ▬
• Utukatseen ominaistuoksu on rauhoittava ja hän tuoksuu miedosti sateelta
• Hänen äänensä on matala ja hiljainen ja kutittaa pienesti korvia - hyvällä tavalla
• Naaras rakastaa kertoa tarinoita ja kertookin niitä mielellään niille jotka jaksavat kuunnella
• Utukatse on orpo. Hänen löydettiin Jokiklaanin alueelta eikä hänestä tiedetä vieläkään oliko hän toisen klaanin jäsen, kotikissa vai erakon/luopion pentu
• Utukatse menetti toisen silmänsä näön kolme kuisena kun Jokiklaanin reviiriin hyökättiin. Hänen alkuperäinen nimi oli Sädepentu, mutta se vaihdettiin sokeutumisen jälkeen Uduksi.
VIIVAKOODI ##
Utukatse |puolisokea maidonvalkoinen naaras, vasen silmä vaalenasininen sokeutumisesta ja oikea kirkkaan vihreä | viivi
23 LUUMUTASSU To Heinä 21, 2016 9:42 am
Jennuuska
Admin
Nimi: Luumutassu (-loiske)
Ikä: 6 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Tuuliklaani
Arvo: Oppilas
Ulkonäkö:
Luumutassu on ruumiinrakenteeltaan pitkätassuinen ja selkeälinjainen. Naaraalla on sievät kasvonpiirteet ja yksinkertaiset, eri harmaansinertävän sävyjä jäljittelevät läiskät ruumiin etuosassa. Nimensä naaras on saanut samaisista läiskistä, jotka pysyttelevät tiiviisti rintakehän, etutassujen ja kasvojen alueella, kyljistä eteenpäin on naaras lumenvalkea. Häntä on pituudeltaan ja karvoitukseltaan hiukan pidempi, antaen elegantin kuvan nuoresta kissasta. Luumutassun kirkkaansiniset silmät kaareutuvat kapeassa kaaressa, sävystäen oppilaan hieman japanilaisella silauksella. Korvat väriltään valkeat ja pituudeltaan yksinkertaiset, eivät pistä silmään muusta kehosta.
Luonne:
Luonteeltaan Luumutassu on melkein yhtä yksinkertainen kuin sievä ulkonäkönsä, naaras on mukava ja tulee toimeen useimpien kissojen kanssa. Hieman empatiakykyä vähättelevä kissa, joka ei osaa ilmaista rakkauttaan muita kissoja kohtaan suoralla tavalla. Luumutassu on hieman viettelevä naaras, joka kiusailee mielellään muita oppilaita, eritoten kolleja. Naaraalla on räiskyvä luonne ja hauska huumorintaju, hän on erityisen omistautunut koulutukselleen ja klaanilleen ja osaa ottaa myös rennosti kovien harjoitusten keskellä. Luumutassu tykkää vitsailla, ja naaraan onnelinen persoona kuvastuu hyvin kasvoilla usein ilmenevään hymyyn.
Muuta:
- Luumutassu on Karpalokuonon siskontytär, hänen emonsa kuoli nuorella iällä ja Karpalokuono on hoivannut häntä kuin omaa pentuaan
- Luumutassu ei ole hyvä lukemaan merkkejä, ja loukkaa usein kissoja tietämättään- anteeksipyytäminen ei ole vaikeaa, mutta toisen pahoinvoinnin huomaaminen tuottaa usein tahattomia hankaluuksia
- Naaras rakastaa uimista ja vettä, ja aikamoisena hurjapäänä käynyt pulahtamassa rotkonrannalla pari kertaa
Ikä: 6 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Tuuliklaani
Arvo: Oppilas
Ulkonäkö:
Luumutassu on ruumiinrakenteeltaan pitkätassuinen ja selkeälinjainen. Naaraalla on sievät kasvonpiirteet ja yksinkertaiset, eri harmaansinertävän sävyjä jäljittelevät läiskät ruumiin etuosassa. Nimensä naaras on saanut samaisista läiskistä, jotka pysyttelevät tiiviisti rintakehän, etutassujen ja kasvojen alueella, kyljistä eteenpäin on naaras lumenvalkea. Häntä on pituudeltaan ja karvoitukseltaan hiukan pidempi, antaen elegantin kuvan nuoresta kissasta. Luumutassun kirkkaansiniset silmät kaareutuvat kapeassa kaaressa, sävystäen oppilaan hieman japanilaisella silauksella. Korvat väriltään valkeat ja pituudeltaan yksinkertaiset, eivät pistä silmään muusta kehosta.
Luonne:
Luonteeltaan Luumutassu on melkein yhtä yksinkertainen kuin sievä ulkonäkönsä, naaras on mukava ja tulee toimeen useimpien kissojen kanssa. Hieman empatiakykyä vähättelevä kissa, joka ei osaa ilmaista rakkauttaan muita kissoja kohtaan suoralla tavalla. Luumutassu on hieman viettelevä naaras, joka kiusailee mielellään muita oppilaita, eritoten kolleja. Naaraalla on räiskyvä luonne ja hauska huumorintaju, hän on erityisen omistautunut koulutukselleen ja klaanilleen ja osaa ottaa myös rennosti kovien harjoitusten keskellä. Luumutassu tykkää vitsailla, ja naaraan onnelinen persoona kuvastuu hyvin kasvoilla usein ilmenevään hymyyn.
Muuta:
- Luumutassu on Karpalokuonon siskontytär, hänen emonsa kuoli nuorella iällä ja Karpalokuono on hoivannut häntä kuin omaa pentuaan
- Luumutassu ei ole hyvä lukemaan merkkejä, ja loukkaa usein kissoja tietämättään- anteeksipyytäminen ei ole vaikeaa, mutta toisen pahoinvoinnin huomaaminen tuottaa usein tahattomia hankaluuksia
- Naaras rakastaa uimista ja vettä, ja aikamoisena hurjapäänä käynyt pulahtamassa rotkonrannalla pari kertaa
24 Vs: Liittyminen ja lomake La Heinä 23, 2016 1:34 am
Jennuuska
Admin
Nimi: Muurahaismarja
Ikä: 13 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Varjoklaani
Arvo: Soturi
Ulkonäkö:
Ruumiinrakenteeltaan Muurahaismarja on melko tavallinen kissa, väritykseltään hieman monimutkaisempi. Naaraalla on tavallisen pituiset tassut ja sopusuhtaiset kasvonpiirteet, korvat erottuvat hieman tavallista pidempinä. Erikoisen pitkän turkkinsa väritykseltä nuori soturi on kuparinoranssi, säväyksellä tummempia juovia. Naaralla on valkeat korvat, silmäluomet, hännänpää ja satunnaisia varpaita. Silmät ovat kirkkaat ja suurikokoiset, väriltään kuusenvihreät. Muurahaismarjan kasvot ovat samaa sävyä kuin turkkia kuvioittavat juovat.
Luonne:
Muurahaismarja on uskollinen ja tunnollinen soturi, joka suojelee klaaniaan jopa henkensä uhalla. Hän noudattaa soturilakia kenties pienessä pelonsekaisessa arvostuksessa päällikköä kohtaan, sääntöjen rikkominen kuullostaa jännittävältä mutta varovainen naaras ei voisi koskaan antaa itselleen anteeksi jos tekisi niin! Hän on aina ollut kunnollinen kissa, ja oppilaana keskittyi oppimiseen hauskanpidon sijasta!
Muurahaismarja on hieman hektinen kissa, joka on aina huolissaan ja peloissaan- hän on luonteeltaan varovainen, ja vaikka kyseinen luonteenpiirre onkin hyödyllinen sitä löytyy hänestä turhan paljon! Naaras on aina epäilemässä muita ja ehdottamassa parempia, turvallisempia ideoita.
Muuta:
- Muurahaismarja on edesmenneen Helmisiiven pikkusisar, ja kantaa kaunaa Koirahampaalle ja Kuusijalalle jotka raapivat Helmisiiven vastan auki pelastaakseen hänen syntymättömät pentunsa
- Ollessaan nuori pentu ja tutkiessaan reviiriä, naaras tippui sammaleen alla piilossa olleeseen kaivoon
25 Vs: Liittyminen ja lomake Su Syys 11, 2016 11:36 pm
emelimia
↘ LOMAKE ↙
Nimi ▬ Aavikkokäärme [Aavikkopentu – Aavikkotassu]
Ikä ▬ 26 kuuta
Klaani ▬ Taivasklaani
Asema ▬ soturi
Ulkonäkö ▬ haaleanruskea kolli ruskeilla ja valkoisilla täplillä; tummanruskeat silmät
Aavikkokäärme, joka tunnetaan solakkana kollina, omistaa haaleanruskean turkin, jonka hän on perinyt äitinsä puolelta, samaan tapaan, kuin äidiltä perityt ruskeat täplät hännänpäässä ja silmien ympärillä. Isältä taas on peritty valkoiset täplät jaloissa sekä oikeassa etutassussa oleva valkoinen sukka. Turkki on rosoinen, ei varsinaisesti tuuhea, muttei kuitenkaan siitä ohuimmastakaan päästä. Häntä sen sijaan on tuuhea ja pitkä, joten Aavikkokäärmeellä on todella hyvä tasapaino.
Lihaksia kollillta ei puutu, mutta voimankäyttöön liittyen saattaa kollilla olla ehkä hieman ongelmia. Satunnaisesti, ei paljoa, jonkin verran. Lihakset eivät kuitenkaan näy solakkuuden läpi, joten lihakset eivät todellakaan ole isot.
Eräänlaisena nimikkoaseenaan hänelä on oikean etutassun kynnet, jotka ovat aina valmiina viiltämään ja niistä pidetäänkin erityistä huolta. Ei sillä, jokaisen tassun kynsistä pidetään huolta, mutta oikean etutassun kynsistä erityisesti. Hampaat ovat kollilla suhteellisen tylpät mutta edelleenkin tarpeeksi terävät tappamiseen.
Korvat ovat kollilla suuret, joten hänellä on erinomaisen hyvä kuulo. Tokihan näkö onkin sitten hieman huonompi, mutta ei niin huono, että Aavikkokäärme ei pärjäisi. Tummanruskeat silmät ovat oikeasti todella tummat ja nämä on peritty isältä, jonka suvussa on myös on hieman näköongelmia, joten Aavikkokäärmeen sokeutuminen on oikeastaan vain ajan kysymys.
Luonne ▬ Aavikkokäärme on positiivinen ja yrittää etsiä jokaisesta kissasta jotain hyvää. Hän yrittää väkisinkin löytää sen pienen hyvän asian jokaisesta, ja harvemmin suostuu uskomaan mitään pahaa toisesta. Mutta kun kolli suuttuu, on syytä piiloutua. Aavikkokäärme on todella, todella pitkävihainen kissa ja kokee oikeudekseen olla vihainen jopa kuita.
Mutta toisaalta, Aavikkokäärme osaa purkaa aggressiotaan hyvinkin nopeasti puihin ja esimerkiksi metsästämiseen. Tai vaikkapa yksin olemiseen. Onneksi Aavikkokäärme ei kuitenkaan suutu helposti, joten ongelma esiintyy vai puolikkaassa tapauksessa sadassa.
Kolli kuitenkin on itse suhteellisen erakko, eikä oikein puhu muille. Hän ei todellakaan ole johtaja-ainesta, vaikka sellaista saattaakin todella luontevasti esittää aina satunnaisesti.
Muuta ▬ Kolli on taitavampi metsästämään kuin taistelemaan. Tämä johtuu tosin puhtaasti siitä, ettei kollia oppilas aikoina kiinnostanut ollenkaan keskittyä taisteluopetukseen, mutta jotkut opit ovat painuneet päähän ja näitä oppeja kehitellään sitten parempaan – tai huonompaan – suuntaan jatkuvasti.
Kollin molemmat vanhemmat ovat kuolleet, eikä kollilla ole ainakaan hänen tiedossaan olevia sisaruksia. Eriasia sitten, että onko toisessa klaanissa tai ehkäpä erakkona tai mikä pahempaa; luopiona elämässä Aavikkokäärmeen sukulaisia.
Mitään heikkouksia Aavikkokäärme ei itselleen myönnä, vaikka pelkääkin yli kaiken hämähäkkejä.
VIIVAKOODI ## [täytä]
Aavikkokäärme | haaleanruskea kolli ruskeilla ja valkoisilla täplillä; tummanruskeat silmät | emelimia
Nimi ▬ Aavikkokäärme [Aavikkopentu – Aavikkotassu]
Ikä ▬ 26 kuuta
Klaani ▬ Taivasklaani
Asema ▬ soturi
Ulkonäkö ▬ haaleanruskea kolli ruskeilla ja valkoisilla täplillä; tummanruskeat silmät
Aavikkokäärme, joka tunnetaan solakkana kollina, omistaa haaleanruskean turkin, jonka hän on perinyt äitinsä puolelta, samaan tapaan, kuin äidiltä perityt ruskeat täplät hännänpäässä ja silmien ympärillä. Isältä taas on peritty valkoiset täplät jaloissa sekä oikeassa etutassussa oleva valkoinen sukka. Turkki on rosoinen, ei varsinaisesti tuuhea, muttei kuitenkaan siitä ohuimmastakaan päästä. Häntä sen sijaan on tuuhea ja pitkä, joten Aavikkokäärmeellä on todella hyvä tasapaino.
Lihaksia kollillta ei puutu, mutta voimankäyttöön liittyen saattaa kollilla olla ehkä hieman ongelmia. Satunnaisesti, ei paljoa, jonkin verran. Lihakset eivät kuitenkaan näy solakkuuden läpi, joten lihakset eivät todellakaan ole isot.
Eräänlaisena nimikkoaseenaan hänelä on oikean etutassun kynnet, jotka ovat aina valmiina viiltämään ja niistä pidetäänkin erityistä huolta. Ei sillä, jokaisen tassun kynsistä pidetään huolta, mutta oikean etutassun kynsistä erityisesti. Hampaat ovat kollilla suhteellisen tylpät mutta edelleenkin tarpeeksi terävät tappamiseen.
Korvat ovat kollilla suuret, joten hänellä on erinomaisen hyvä kuulo. Tokihan näkö onkin sitten hieman huonompi, mutta ei niin huono, että Aavikkokäärme ei pärjäisi. Tummanruskeat silmät ovat oikeasti todella tummat ja nämä on peritty isältä, jonka suvussa on myös on hieman näköongelmia, joten Aavikkokäärmeen sokeutuminen on oikeastaan vain ajan kysymys.
Luonne ▬ Aavikkokäärme on positiivinen ja yrittää etsiä jokaisesta kissasta jotain hyvää. Hän yrittää väkisinkin löytää sen pienen hyvän asian jokaisesta, ja harvemmin suostuu uskomaan mitään pahaa toisesta. Mutta kun kolli suuttuu, on syytä piiloutua. Aavikkokäärme on todella, todella pitkävihainen kissa ja kokee oikeudekseen olla vihainen jopa kuita.
Mutta toisaalta, Aavikkokäärme osaa purkaa aggressiotaan hyvinkin nopeasti puihin ja esimerkiksi metsästämiseen. Tai vaikkapa yksin olemiseen. Onneksi Aavikkokäärme ei kuitenkaan suutu helposti, joten ongelma esiintyy vai puolikkaassa tapauksessa sadassa.
Kolli kuitenkin on itse suhteellisen erakko, eikä oikein puhu muille. Hän ei todellakaan ole johtaja-ainesta, vaikka sellaista saattaakin todella luontevasti esittää aina satunnaisesti.
Muuta ▬ Kolli on taitavampi metsästämään kuin taistelemaan. Tämä johtuu tosin puhtaasti siitä, ettei kollia oppilas aikoina kiinnostanut ollenkaan keskittyä taisteluopetukseen, mutta jotkut opit ovat painuneet päähän ja näitä oppeja kehitellään sitten parempaan – tai huonompaan – suuntaan jatkuvasti.
Kollin molemmat vanhemmat ovat kuolleet, eikä kollilla ole ainakaan hänen tiedossaan olevia sisaruksia. Eriasia sitten, että onko toisessa klaanissa tai ehkäpä erakkona tai mikä pahempaa; luopiona elämässä Aavikkokäärmeen sukulaisia.
Mitään heikkouksia Aavikkokäärme ei itselleen myönnä, vaikka pelkääkin yli kaiken hämähäkkejä.
VIIVAKOODI ## [täytä]
Aavikkokäärme | haaleanruskea kolli ruskeilla ja valkoisilla täplillä; tummanruskeat silmät | emelimia
Viesti [Sivu 1 / 2]
Siirry sivulle : 1, 2
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa