Pääsivu
Kirjaudu sisään
Lomake
Nimi: Valtatassu
Ikä: 10 kuuta
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Varjoklaani
Arvo: Oppilas
Ulkonäkö: Valtatassu on erittäin suurikokoinen kolli vahvoine takajalkoineen ja jykevine lapoineen. Hänen vatsa, yksi käpälistä ja toinen korva on valkoinen, mutta muuten koko vartalo on mustaa, lyhyttä ja karkeaa karvapeitettä. Kollin silmät ovat pelottavan värittömät. Niistä ei oikein saa mitään väriä irti... ehkä vaaleanharmaa tai hopea olisi osuvin väri kuvailemaan Valtatassun silmiä. Lyhyen turkin takia Valtatassun vahvat lihakset näkyvät ja piirtyvät selvästi. Hän omistaa pitkät ja terävät kynnet sekä veitsenterävät hampaat, ja turkkikin kiiltää pelottavasti. Valtatassu on sopusuhtainen kissa linjoiltaan, eikä edes kauhean kamalan näköinen, vaan ihan komea kolli varmojen ja vahvojen liikkeittensä kanssa.
Luonne: Valtatassu on kunnianhimoinen ja peloton kissa. Jos hän päättää jotain, sitä ei sitten kyllä helpolla muuteta. Oppilas on kylmäpintainen ja muutenkin aika salaperäisen oloinen, eikä pidä seurustelusta muiden kissojen kanssa, sillä hänestä on parasta olla yksin. Kaikki muut tuovat vain haittaa hänen elämäänsä. Valtatassu on innokas oppija, ja kuuntelee mestariaan aina tarkoin. Hän on hyvä taistelija, ja ottaa harjoitustaistelutkin aina tosissaan. Ylpeä ja arka kolli ei ole, enimmäkseen vain omissa oloissa viihtyvä ja välinpitämätön. Hänestä saa helposti kylmän ja ehkä hiukan ylimielisenkin kuvan, mutta kyllä Valtatassun kanssa voi ihan hyvin toimeenkin tulla, kunhan luonteet edes jotenkin täsmäävät. Kunnianhimoisena kissana hän haluaa olla paras, taistelemisessa etenkin, saalituksella ei ole niin paljon väliä.
Menneisyys: Kauan sitten, eleli Varjoklaanissa soturitar, kylmä ja röyhkeä sellainen, joka syistä x ja y karkoitettiin Varjoklaanista. Tämä naaras pakeni pois klaanireviireiltä, ja perusti pesänsä Varjoklaanin reviirin toiselle puolen. Hän, kutsuttakoon häntä nyt nimellä Hämyaskel, tajusi jonkin ajan kuluttua odottavansa pentuja, ja sai hyvän idean, sillä naaraan mielestä vain vahvat ansaitsivat elää. Kun kolme pentua sitten syntyivät, Hämyaskel nimesi ne vain ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi pennuksi, syntymäjärjestyksen mukaan. Hän ei osoittanut näihin minkäänlaista kiintymystä, piti ne vain elossa. Lopulta kun pennut olivat kasvaneet tarpeeksi vanhoiksi, Hämyaskel käski niiden hyökätä toistensa kimppuun. Vain vahvin pentu sai elää ja emon täyden huomion. Toinen pentu, pentueen ainoa naaraspentu, sai heti surmansa vahvojen ja jykevien veljien käydessä hänen kimppuunsa. Veljien välinen taistelu kesti sitten hiukan pidempään, mutta ei sekään mikään älyttömän tasaväkinen ollut. Kolmas pentu, josta myöhemmin tuli siis Valtapentu, tappoi raa'asti ja kylmästi veljensä, ilmekkään värähtämättä. Hämyaskel oli kolmannestaan pennusta todella ylpeä, ja nimesi tämän Valtapennuksi, ansaitsemansa vallan takia.
Kun Valtapentu täytti kuusi kuuta, Hämyaskel käski tätä menemään Varjoklaaniin. Hän halusi että tämä kouluttautuisi soturiksi ja palaisi sitten takaisin emonsa luokse. Valtapentu myöntyi ja lupasi emolleen palaavansa heti kun soturikoulutus olisi päättynyt. Ja niin hän lähti kohti varjoklaania, ja kohti klaanielämää.
Mitä tahansa voi vielä tapahtua, ja ehkä jokin... tai ehkäpä joku, voisi muuttaa Valtatassun mielen, eikä kolli enää palaisikaan emonsa luokse, vaan valitsisi poluista toisen.
Muuta:
- Ei ole kertonut kenellekkään menneisyydestään, emostaan, tai salaisuudestaan
- Taisteleminen on kollin piemestä PALJON tärkeämpää kuin saalistus
- Joskus ohimennen haaveillut päällikkyydestä, mutta se merkitsisi klaaniin jäämistä
Nimi: Valtatassu
Ikä: 10 kuuta
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Varjoklaani
Arvo: Oppilas
Ulkonäkö: Valtatassu on erittäin suurikokoinen kolli vahvoine takajalkoineen ja jykevine lapoineen. Hänen vatsa, yksi käpälistä ja toinen korva on valkoinen, mutta muuten koko vartalo on mustaa, lyhyttä ja karkeaa karvapeitettä. Kollin silmät ovat pelottavan värittömät. Niistä ei oikein saa mitään väriä irti... ehkä vaaleanharmaa tai hopea olisi osuvin väri kuvailemaan Valtatassun silmiä. Lyhyen turkin takia Valtatassun vahvat lihakset näkyvät ja piirtyvät selvästi. Hän omistaa pitkät ja terävät kynnet sekä veitsenterävät hampaat, ja turkkikin kiiltää pelottavasti. Valtatassu on sopusuhtainen kissa linjoiltaan, eikä edes kauhean kamalan näköinen, vaan ihan komea kolli varmojen ja vahvojen liikkeittensä kanssa.
Luonne: Valtatassu on kunnianhimoinen ja peloton kissa. Jos hän päättää jotain, sitä ei sitten kyllä helpolla muuteta. Oppilas on kylmäpintainen ja muutenkin aika salaperäisen oloinen, eikä pidä seurustelusta muiden kissojen kanssa, sillä hänestä on parasta olla yksin. Kaikki muut tuovat vain haittaa hänen elämäänsä. Valtatassu on innokas oppija, ja kuuntelee mestariaan aina tarkoin. Hän on hyvä taistelija, ja ottaa harjoitustaistelutkin aina tosissaan. Ylpeä ja arka kolli ei ole, enimmäkseen vain omissa oloissa viihtyvä ja välinpitämätön. Hänestä saa helposti kylmän ja ehkä hiukan ylimielisenkin kuvan, mutta kyllä Valtatassun kanssa voi ihan hyvin toimeenkin tulla, kunhan luonteet edes jotenkin täsmäävät. Kunnianhimoisena kissana hän haluaa olla paras, taistelemisessa etenkin, saalituksella ei ole niin paljon väliä.
Menneisyys: Kauan sitten, eleli Varjoklaanissa soturitar, kylmä ja röyhkeä sellainen, joka syistä x ja y karkoitettiin Varjoklaanista. Tämä naaras pakeni pois klaanireviireiltä, ja perusti pesänsä Varjoklaanin reviirin toiselle puolen. Hän, kutsuttakoon häntä nyt nimellä Hämyaskel, tajusi jonkin ajan kuluttua odottavansa pentuja, ja sai hyvän idean, sillä naaraan mielestä vain vahvat ansaitsivat elää. Kun kolme pentua sitten syntyivät, Hämyaskel nimesi ne vain ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi pennuksi, syntymäjärjestyksen mukaan. Hän ei osoittanut näihin minkäänlaista kiintymystä, piti ne vain elossa. Lopulta kun pennut olivat kasvaneet tarpeeksi vanhoiksi, Hämyaskel käski niiden hyökätä toistensa kimppuun. Vain vahvin pentu sai elää ja emon täyden huomion. Toinen pentu, pentueen ainoa naaraspentu, sai heti surmansa vahvojen ja jykevien veljien käydessä hänen kimppuunsa. Veljien välinen taistelu kesti sitten hiukan pidempään, mutta ei sekään mikään älyttömän tasaväkinen ollut. Kolmas pentu, josta myöhemmin tuli siis Valtapentu, tappoi raa'asti ja kylmästi veljensä, ilmekkään värähtämättä. Hämyaskel oli kolmannestaan pennusta todella ylpeä, ja nimesi tämän Valtapennuksi, ansaitsemansa vallan takia.
Kun Valtapentu täytti kuusi kuuta, Hämyaskel käski tätä menemään Varjoklaaniin. Hän halusi että tämä kouluttautuisi soturiksi ja palaisi sitten takaisin emonsa luokse. Valtapentu myöntyi ja lupasi emolleen palaavansa heti kun soturikoulutus olisi päättynyt. Ja niin hän lähti kohti varjoklaania, ja kohti klaanielämää.
Mitä tahansa voi vielä tapahtua, ja ehkä jokin... tai ehkäpä joku, voisi muuttaa Valtatassun mielen, eikä kolli enää palaisikaan emonsa luokse, vaan valitsisi poluista toisen.
Muuta:
- Ei ole kertonut kenellekkään menneisyydestään, emostaan, tai salaisuudestaan
- Taisteleminen on kollin piemestä PALJON tärkeämpää kuin saalistus
- Joskus ohimennen haaveillut päällikkyydestä, mutta se merkitsisi klaaniin jäämistä
