Lehtikadon pakkaspurema 1#

Kiitti!

Tottahan toki! Minkälaista ohjeistusta tarvitset?

Pitääkö mun eka tehdä joku oma tyyppi vai onks tääl jo jotai tyyppei valmiina? Ja voiks tehdä silleen et roolaa vaan yhellä kissalla?

Hanhitassu höristi korviaan ja virnisti Sävytassulle kesken liikkeen, ''Kiitti, sinulle samoin!'', naaras huikkasi lyhyt häntä heilahdellen ja kiukkuinen Naakkaliito antoi oppilaalle kunnon korvatillikan. Olipa niin että naaraalla oli kynnet piilossa, mutta luppakorvat olivat Hanhitassun arin paikka- tuntuu hiukan siltä, että Naakkaliito alkoi jo hyväksikäyttää hänen ruumiillisia heikkouksiaan. Pelkotassu rapsutti tassullaan korvantaustaa ja seurasi harjoitustuokioon matkustavia kissoja pitkä häntä maata laahaten, vaikka hän oli aloittanut poppoon kärkipäässä putosi hän yhtä nopeasti kuin tammenterho sen perälle! Miksi he harjoittelivat lisää kiipeilemistä? Hän oli loistava kiipeilemissä, vai oliko Kuusijalka ollut liian keskittynyt varapäällikön tehtäviinsä ja pentuihinsa huomatakseen sen? Pelkotassu huitaisi katkerana maahan pudonnutta käpyä, hän ei yhtään tahtoisi nähdä mitään tyttären ja isän välisiä helliä hetkiä...turhia semmoiset, pärjäsihän hän ihan hyvin ilman vanhempia kun oli Joutsentassu ja Kastanjatassu, ja alkoipahan Oravatassukin tuntumaan kuin sisarelta!

Hohdesydän istuutui taaimmaisen kissarivistön keskiössä ja kuunteli Kuohutähden puhetta korvat heilahdellen, hänen äänensävynsä vaihtelivat kuin joen aallot! Yhdessä  hetkessä hän kuulosti siltä kuin koko metsän ongelmat olisivat sysänneet hänet epätoivoon, ja toisessa taas niin raivokkaalta että kollin niskakarvat pörhistyivät kuin piikkisian piikit! Hohdesydän nousi hitaasti seisomaan ja pyysi lupaa puhua hännänheilautuksella, klaanin rauhaton supina ja satunnaisten sotureiden vihamielinen uhkailu oli levotonta ja mikä tärkeintä tarpeetonta. ''On hyvä muistaa ettei Myrskyklaani ole tästä edespäin sen enempää vihollinen kuin ennenkään-'', kolli naukui rauhallisesti, häntä huiskien, ''-Kotkatähti ja hänen kissansa olivat tapahtuneesta aivan yhtä järkyttyneitä kuin mekin olemme, Kaislaruusu on minun sisareni enkä puolustele hänen tekojaan mutta olihan se kaikille odottamatonta''. Tuliturkki pörhisti turhautuneena turkkiaan, ''Olihan hän minunkin sisareni, mutta olisivatpa syösseet sen nartun kuolemaan kallo kiviä vasten!'', kolli ulisi ja paljasteli kynsiään kuin olisi kuvitellut niiden alle sisarensa turkin. Punataivaan ruumiin ympärillä hääräillyt, Jokiklaanin nuori nykyinen parantaja Pajulintu näpäytti soturia kuonolle, ''Pidä kieles kurissa'', kolli kuiski ja rikkoi laventelinnuppuja Punataivaan turkkiin. ''Myrskyklaani on aina ollut hyvin armollinen klaani, ja epäilen ettei Kuohutähti olisi halunnut teloittaa häntä kuin brutaali kujakatti kopla'', Hohdesydän nauku, kenties jopa tilanteeseen kuulumattoman leikkisästi.

Pilvitassu pyyhkäisi hännällään kasvojaan, ''Kaikki hyvin, katoahan nyt siitä'', kolli sihahti kylmästi ja nousi seisomaan epätasaista turkkiaan siloittaen. Hänen kielensä tuntui kuivalta kuin korkokiven hiekka, eikä sylki tuntunut irtoavan laisinkaan kun niin kovin hermostutti. ''Kyllähän minä tiedän mitä sanon, enkä sinun apuasi kaipaa jos nyt pysyisit poissa vaan...kyllähän minä kuulen että minun pitää puhua'', Pilvitassu murisi ja sukelsi aukiolle tiuhojen pajupunosten takaa, huonosti pehmennetyt kepinpäät raapivat hänen lapojaan ja ulkoa puskeva auringonpaiste tuntui hetken hämärässä viilettyä sokaisevalta! Kaikki katseet kääntyivät häntä kohti kuin suurempaankin ihmetykseen, hänen turkkiaan kutkutti kuin muurahaisparvi olisi pitänyt niissä kestejä! Pilvitassu luimisti korviaan näyttääkseen murheelliselta säikähtäneen kotikissan sijaan, kun hän käveli kohti korkeakantoa lukuisat kissat hipaisivat hänen lapojaan lohduttavasti. Onpas omituista, kolli pohti mietteisään, olikos se nyt loppujen lopuksi niin iso asia? Kaipa se oli, tietäisivätpä mitä kaikkia muita juttuja piileksi Punataivaan kuoleman takana...kaikki oli vaan kulissia! Kertomattomat salaisuudet tuntuivat hänen lonkillaan painavilta kuin kivikuorma, ja se tieto ettei hän koskaan saisi kertoa niitä tuntuivat lisäävän painoa kuin rankkasade!

Pandakynsi nyökkäsi napakasti, vaikka kiukku Taivasklaanilaisten mökästyksestä kirveli yhä turkkia kuin parantajien salvat. ''Olen pahoillani kukkaseni, mutta viimeaikoina jänikset ovat käyneet harvinaisiksi- epäilen että saamme yhtään kiinni'', kolli kuiski lempeästi Multatassun korvaan. Viimekuina lehtikadosta huolimatta tuntui aivan siltä kuin jänikset olisivat muuttaneet tyystin toiseen paikkaan, lukuun ottamatta sitä faktaa että pari satunnaista partionpahasta oli havainnut yrteillä jemmattuja kissojen hajuja. Voisiko olla että heillä olísi satunnaisia riistavarkaita? Se olisi konstikasta, hän muisti oppilasaikoinaan kun Jokiklaanin Hopeatähti kertoi pitkospuilla näpistelevistä erakonpahasista joita olo yhtä vaikeaa saada käpäliinsä kuin perhosta- loppujen lopuksi hän oli päätynyt pyytämään Tuuliklaanista apua, Risatähti nappasivat erakot kiinni Jokiklaanin rajalla ja olipa Jokiklaani heille vieläkin velkaa. Kolli nuuhkaisi ilmaa nenä väristen, tuuli tanssitti mukanaan aavistuksen vihreitä tuoksuja ja rotkon kivireunalla kuuluivat Tuuliklaanin partion tassutukset. ''Hiirenaivot, käskin pysymään kaukana reunalta'', Pandakynsi murisi hampaiden välistä.

Tänne pitää aina tehdä itselle oma pelihahmo, johon lomake löytyy keskustelun ensimmäisen sivun ensimmäisestä viestistä mutta pistän sen nyt tähän:

Nimi / Ikä / Klaani / Lyhyt ulkonäkökuvaus jossa ilmenee sukupuoli / roolipelaaja

> pari pikaista luonteenpiirrettä
> fyysinen haitta yms tieto


Jos aloitusviestiä kurkkaat niin saatat huomata et meillä on aika paljon kissoja, mutta saat ihan varaavalkusti tehdä yhden kissan ja sillähän on hyvä aloittaa

Okei kiitti paljon! Mut jos haluunkin hahmokseni pennun,ni ängenkö sen vaan jollekkin kunigattarelle vai mitä?

Me ollaan aina yleensä jutskattu siitä että jos jollain kuningattarella on tulossa pennut että kuka niitä haluais, joten me ei vaan randomisti työnnetä pentuja kuningattarille Voithan sä tehdä pennun ja sanoa vaikka että sen vanhemmat kuoli, tai että se on entinen erakko tai kotikisu?

Mut mulla on nyt Tuuliklaanissa yks kuningatar jolla on pennut, eiköhän sen pulkkaan mahtuis vielä yksi lisää jos sinne kissaa halajat!

Nimi:Lumipentu
Ikä:Noin 5 kuuta vanha
Klaani:Myrskyklaani
Lyhyt ulkonäkökuvaus:Lumipentu on naaras, jomla on puhtaanvalkoinen turkki,ja kirkkaansiniset silmät.Tällaisilla kissoilla ilmenee yleensä kuuroutta,mutta sitä ei Lumipennulla ole.Hän ei ole kovinkaan isokokoinen, vaan enemmänkin siro ja laihanpuoleinen kissa. Lumipennun vanhemmat ovat kuolleet,hänelle ei oltu kerrottu mistä syystä.
Lumipentu on iloinen ja fiksu kissa. Hän ei ole yhtä riehakas kuin muut pennut. Hän tykkää istuskella pentutarhan ulkopuolella ja katsella muiden touhuamista.

Jee, siitä tuli hyvä!

Eli Myrskyklaani, kohta tulee kevät niin sitten meidän vanhat pennut nimitetään oppilaiksi- huhtikuun jossain vaiheessa, eli Lumipennun oppilastovereiksi tulee Aropentu, Salviapentu, Marjapentu ja Tomupentu : )

Juuh! Mut sit viel yks kysymys: Asuuko klaanit vielä siellä vanhassa etsässä mis oli nelipuut, emonsuut ja nää? Vai onks ne muuttanu sinne uuteen paikkaan jo lammen ympärille?

Klaanit asuu yhä vanhalla reviirillä, koska lähdettiin starttaamaan tätä sivua vähän yllättäen ns ''uusiks'' niin kaikkia tietoja ei oo vielä alotusviestillä mutta lisäisen niitä sinne kovaa vauhtia

Itse asiassa lisäänpäs sinne nyt heti tietoja reviiristä, haluatko heti lähteä yrittämään tän tyylistä roolipelailua? Mulla olis tässä koko viikko aikaa :--D

Joo vaikka Voiko Lumipennusta tulla parantajaoppilas? Eli mä sit vaan rupeen kirjottelee tänne jotain mitä mun kissa päättää tehdä? XD

Hmm Myrskyklaanilla on nyt tällä hetkellä tosi nuori parantaja, mut i suppose se vois ottaa vähän taustatukea : D

No juttuhan on siis hyvin simppeli, kirjoitat vaan mitä kissasi tekee ihan missä muodossa tahansa! Esimerkiksi mä roolipelaan seuraavasti:

Salviapentu istui lähellä pentutarhan suuaukkoa ja piirteli tassullaan kuvioita sulaan loskaan, elämä pentutarhassa oli käynyt kovin tylsäksi kun pikkupentujen kaltainen leikkimielisyys alkoi lyhyen iän myötä huuhtoutua pois. Hänkin halusi jo äkkiä oppilaaksi, eihän Aamuvirran pentujen kanssa voinut edes leikkiä kun nuo olivat niin pieniä! Kissan korvat heilahtivat ja hän huomasi aukiolla Hopealehden kanssa seurustelevan Nuppulehden, parantajakaksikon elämä ei näyttänyt kovin loistokkaalta sillä he molemmat näyttivät kuin eivät olisi nukkuneet päiviin.

Mutta voithan sä roolata myös tällä tavalla:

Istuin lähellä pentutarhan suuaukkoa ja piirtelin tassullani sulaan loskaan kuvioita, elämä pentutarhassa oli käynyt tylsäksi kun pikkupentuje kaltainen leikkimielisyys alkoi huuhtoutua pois turkistani lyhyen ikäni myötä. Minäkin haluan äkkiä oppilaaksi, eihän Aamuvirran pentujen kanssa voi edes leikkiä kun nuo on niin pieniä!

Jne jne : )

KUOHUTÄHTI, SÄIEJUOVA & ULPUKKATASSU 

Kuohutähti tunsi itsensä taas pieneksi Kuohutassuksi, kun Hohdesydän alkoi puhua. Kolli ymmärsi, että kuulosti aivan kala-aivolta, kun hänen soturinsa korjasi häntä noin. Päällikön polkuanturoita kipristeli ja hän ponnisteli, ettei puna nousisi hänen kuumottaviin korvannipukoihinsa. "Niin juuri", Kuohutähti nyökäytti päätään. "Hohdesydän ymmärsi asian oikein", päällikkö pakottautui kehräämään. Hänen pitäisi hallita tilanne! Hohdesydän puhuu paremmin kuin minä, kolli sätti itseään, ryhdistäydy! 
Ulpukkatassu veti korvansa luimuun. Miksi Pilvitassu oli niin vihainen? Naaras perääntyi pesän suuaukolta pelästyneenä, kun kolli marssi ohi. Missä oli Pisimmän Yön Pilvitassu? 
"Pilvitassu, haluatko avata tapausta klaanitovereillesi?" Kuohutähti kysyi. Jos oppilas vastaisi kieltävästi päällikkö ei pakottaisi kollia kertomaan viime yön tapahtumista. Kolli huomasi Säiejuovan hymyilevän hänelle rohkaisevasti. Hymy valoi tuoreeseen päällkköön toivoa. Ehkä hän suoriutuikin ihan hyvin.

//Tervetuloa joukkoon Murkki!

Pilvitassu marssi Kuohutähteä kohti ja istui napakasti korkeakannon nokkaan ja käänsi katseensa kohti klaanitovereitaan niskavillat pystyssä. ''Minulla ei ole mitään sanottavaa, kiitos, eiköhän Kuohutähti osaa avata tilanteen itsekkin'', kolli naukui ankarasti ja nousi yhtä nopeasti seisomaan kuin oli tullutkin. Hän marssi Punataivaan luokse, kosketti kollin korvaa ja lausui hiljaiset anteeksipyyntönsä ennen kuin palasi takaisin oppilaidenpesälle. Koko juttu pänni häntä, ja hän halusi vain nukkumaan jotta voisi selvittää asiat Kermakuiskauksen kanssa. Enkä varmana lähde juoniisi mukaan, et sinä voi koko klaaniani teloittaa vain koska minä kiukuttelen! Ei sinulla sellaista mahtia ole, Pilvitassu ajatteli ja käpertyi pieneksi kippuraksi kuin mittarimato omalle sammalpedilleen. Voi kun minä vaan haluaisin olla Ulpukkatassun kanssa kaksin kaikessa rauhassa, mutta jos minä päästäisin sinut lähelleni kuka ties mitä Kermakuiskaus saattaisi sinun varallesi keksiä! Pilvitassua masensi ajatus ettei hän saisi osoittaa ihastumistaan Ulpukkatassulle, sepä tuntuikin sillä hetkellä kaikista ajatuksista karmeimmalta! Kolli heilautti hännän kuononsa päälle ja ummisti kiinni silmänsä, jos hän keskittyisi koulutukseensa niin ankarasti että vielä seuraavan kuun aikana pääsisi soturiksi ja sitten keskittyisi tehtäviinsä...siinähän unohtaisi mokomat murheet, eikös? Mutta kun en minä halua unohtaa! Pilvitassu valitti ajatuksissaan ja yritti saada unenpäästä kiinni.

Lumipentu istui pentutarhan edustalla häntä siiststi käpälien päällä.Hän vilkaisi tuoresaaliskasaan, joka oli jo huomattavsti suurempi kuin edellisinä päivinä. Lumipentu oli iloinen siitä,että hiirenkorva tulisi. Hän ei oikein tykännyt kylmästä ja lumesta, ei varmaan kukaan muukaan kissa klnaaneissa. Hän antoi katseensa kiertää klaanitovereissaan, jotka puuhastelivat kukin omia juttujaan. Aurinkohuippu oli lähenemässä, ja Lumipentu tunsi sen säteet, vaikka ne olivatkin vielä heiveröiset. Lumipentu nuolaisi pari kertaa rintaansa, ennen kuin lähti kävelemään aukion poikki parantajan pesälle. Siellä oli aina mukava käydä. Lumipentu piti Nuppulehdestä kovasti.

// aww onpas hän suloinen

Nuppulehti heilautti hännällään heipat parantajanpesältä poistuvalle Hopeaturkille, tuo entinen kotikissa oli koulinut lyhyessä ajassa ujon pienen Nuppulehden Myrskyklaanin veroiseksi parantajaksi ja siitä hän oli kiitollinen- mutta nyt kun hänen soturin velvollisuutensa pitivät kissaa kiireisenä yhä enemmän ja enemmän, ikävä kouraisi kissan rintaa joka kerta kun Hopeaturkki joutui jättämään parantajanpesän. ''Ohratassu odotas, annas kun katson leukaasi ennen kuin menet harjoittelemaan!'', nuori parantaja huikkasi Tuskasydämen vierellä loikkivalle, kilpikonnakuvioiselle kollille. Ohratassu murahti silminnähden näreissään muttei vastustellut vaan tuli kiltisti parantajan kutsua noudattaen hänen luokseen. Nuppulehti taivutteli oppilaan leukaa tassullaan, Ohratassun leuka oli vääntynyt kovin inhottavasti niin että kieli tuntui jatkuvasti jäävän hampaiden väliin, kunpa hän voisi parantaa sen mutta leuka oli tullut jäädäkseen... ''Kiitos, voinko nyt mennä?'', Ohratassu sylki epäselvästi kieli kitalaessa ja työnsi naaraan tassun pois suustaan, ''-en usko että se on yhtään parantunut..''. Nuppulehti nyökytti päätään, ''Olen pahoillani, tuollaiseksi leukasi jää'', hän naukui ja sanoi heipat harjoitustuokioon rientävälle kollille. ''Kappas, Lumipentu mitä kuuluu?'', kissa hymyili lempeästi ja istuutui kylmälle hiekkamatolle. Hänen käpälänsä olivat kiireiset tänään, mutta hän ei halunnut olla töykeä ja jättää Lumipentua huomiotta, raukka oli menettänyt molemmat vanhempansa...

Lumipentu tassutteli nopeasti Nuppulehden pesän edustalle."Minulle kuuluu hyvää" hän vastasi parantajan kysymykseen häntäänsä iloisesti heiluttaen. Viileä tuuli puhalsi vasten hänen turkkiaan,ja hän pörhisti hieman karvojaan suojautuakseen kylmältä."Voinko olla jotenkin avuksi?" Lumipentu sanoi ja nosti katseensa Nuppulehteen. "Voisin hakea sinulle tuoresaalista" hän jatkoi noustessaan seisomaan. Hän auttaisi ilomielin parantajaa,hänestä se oli hienoa. Ei ole parempaa tapaa palvella klaania kuin hoitaa sairaita, ja pitää huolta siitä,että kaikkien haavat paranevat. Lumipentu kehräsi ja jäi odottamaan Nuppulehden vastausta.

Nuppulehti hymyili sievästi Lumipennulle, hän muistutti kovasti ikätoveriaan Salviapentua joka oli rauhallinen kuin kyyhkyn siivellä matkustaisi. Kaipa se tulee valkean turkin mukana, Nuppulehti ajatteli leikkimielisesti ja heilautti häntäänsä. ''Hmmm...'', parantajan korvat heilahtivat mietteliäästi, hänen pitäisi hoitaa Saratassun nahassa oleva tulehtunut rotanpurema ja pitää tuleville soturioppilaille terveystarkastus kaiken varalta mutta sen voisi hoitaa sitten kun kaikki pennut olivat hereillä. ''Ei kiitoksia, olen jo syönyt'', naaras hymyili ja vilkaisi parantajanpesän reunalla kykkivään Saratassuun, joka oli ollut aika tolaltaan jouduttuaan todistamaan Jokiklaanin varapäällikön raakaa kuolemaa, kenties pienen pennun seura piristäisi? ''Jos haluat voit tulla katsomaan kun hoidan Saratassun haava, ja käydä kostuttamassa sammalia pesän perällä olevassa lammessa?'', Nuppulehti ehdotti hymy herkässä, hän oli ollut hyvin kiireinen parantajan pesällä jouduttuaan jäämään yksin...kenties hän tarvitsisi hieman apujoukkoja. Kuka ties jos Valkopentu vaikka halajaisi parantajaoppilaaksi, sen verran tiuhaan hän täällä viihtyy, parantajakissan viikset heilahtivat huvittuneesti.

Lumipennun korvat heilahtivat innostuneesi. "Ihanaa,tulen ilomielin!" Lumipentu kehräsi iloisesti. Hän rakasti sitä, kun sai katsoa Nuppulehden hoitavan muita klaanitovereitaan, ja olla iltsekkin avunsi. Hän käänsi katseensa Nuppulehdestä Saratassuun, joka makoili parantajanpesän reunalla. Tämä näytti olevan poissa tolaltaan. Lumipentu otti pari varovaista askelta oppilasta kohti. Hän ei halunnut säikäyttää Saratassua. "Hei" Lumipentu maukui varovaisesti ja katseli Sarapentua silmiin. "Miten sä voit?" Lumipentu kyseli. Sitten hän käänsi katseensa takaisin Nuppulehteen. "Milloin aloitat?" häm kysyi malttamattomana. Hän oli valmis minä hetkenä hyvänsä pinkaisemaan Nuppulejden pesän sisälle kostuttamaan sammalta.

Nuppulehti hymyili ja käveli Lumipennun ohi Saratassun vierelle, ''Miten voit tänään? Et olisi saanut lähteä kuumepäissäsi aurinkokiville asti'', parantaja naukui lempeästi ja pyyhkäisi ikätoverinsa lapaa hännällään. Saratassusta tulisi pian soturi, kunhan hänen haavansa paranisivat ja hän läpäisisi viimeisen edessä odottavan metsästyskokeen. ''Paremmin...'', Saratassu vastasi ja hymyili heikosti, kuume kouri kissan päätä ja kaikki tuntui inhottavana sointuna krovissa. ''Hyvä kuulla, Lumipentu toisitko minulle lammen oikealta puolelta takiaisen juurta?'', Nuppulehti hymyili korvat heilahtaen, ''-se muistuttaa ulkonäöltään aivan tavallista puunoksaa ja on väriltään inkivääri''. ''Tietääkö Lumipentu edes mikä on inkivääri?'', Saratassu tuhahti väsyneenä painoi päänsä tassuilleen, Nuppulehti odotti aina muilta liikaa, ihan kuin kaikki muutkin kissat olisivat aivan yhtä täydellisiä kuin hänkin... Parantaja siristi silmiään, Saratassun kasvoilla käväisi synkkä varjo, ja hän oli varma ettei se johtunut yhdestä tulehtuneesta rotanpuremasta. Saratassu oli käyttäynyt huonosti kuin uniltaan herännyt karhu, mutta nyt hän tuntui käyttäytyvän sievemmin kun oli pentu paikalla. Nuppulehti hymähti, onneksi Karhukynsi oli selvinnyt parantajanpesältä- kaksi kiukkuista naarasta olisi ollut hänen hermoilleen liikaa, ja hänestä olisi kuoriutunut läksyttävä emo! ''Löytyykö sitä juurta?'', Nuppulehti hymähti ja kääntyi katsomaan oliko Lumipentu löytänyt tiensä lammelle päin. Riekkosiipi oli ollut kovin kiltti suostuessaan imettämään nuorella iällä orvoksi jäänyttä Lumipentua, mutta emoksi hän ei ollut lupautunut vaan oli kohdellut Lumipentua kylmästi kuin jääpuikkoa, toivottavasti Lumipentu ymmärsi ettei syy ollut hänen.

"Tottakai, odottakaa sekunti" Lumipentu naukaisi iloisesti, ennen kuin lähti juoksemaan lampea kohti. Hän kiersi lammen varovasti,hän ei halunnut kastaa käpäliään vielä kylmään veteen. Lampi hohti ihanasti, vesi oli kirkasta ja siitä heijastui Lumipennun valkoiset ääriviivat. Hän pääsi nopeasti lammen oikealle puolelle,ja löysi jo pian etsimänsä. Pentu otti suuhunsa pari oksaa. Ne olivat ehkä hieman suuria hänelle kannettavaksi,ja hän murahti turhautuneesti joutuessaan korjaamaan niiden asentoa sussaan. Hän käveli nopein askelin takaisin parantajanpesän suuaukolle ja astui varjoista takaisin ulos viileään ilmaan. Hän huomasi Riekonsiiven tuijottavan häntä aukion toiselta puolen, pentutarhan edestä. Kuningatar istui juuri siinä kotaa, jossa hän oli hetki aijemmin istunut. Riekonsiipi mulkoili Lumipentua, joka oli jo kauan sitten päättänyt, ettei välittäisi kuningattaren viileästä kohtelusta. Hän oli todella kiitollinen Riekonsiivelle siitä, että tämä oli imettänyt häntä, ja pitänyt hänet hyvin kurissa. Mutta tottakai hän olisi toivonut oman emonsa olevan vielä elossa. Lumipentu asteli Nuppulehden viereen ja laski oksat maahan.

Lumipentua odotellessa Nuppuelehti alkoi tutkimaan Saratassun haava kynnettömillä käpälillää, purema näytti ilkeän punaiselta ja se oli märkinyt jo pari päivää. Tämän kaltaiset tapaukset saivat Nuppulehden pohtimaan omaa pätevyyttään, kun niinkin yksinkertainen asia kuin tulehtunut haava ei tuntunut olevan millänsäkään kun siihen työnnettiin kasapäin erilaisia yrttisekoituksia. Nuppulehti kallisti mietteliäänä päätään, kenties hän yritti ujuttaa siihen turhan monta yrttiä samanaikaisesti? ''Laitatko tänään pelkästään sitä juurta?'', Saratassu kysyi huolissaan kuin olisi saanut kuolemantuomion vasten viiksiä. ''Aivan niin, kiitoksia Lumipentu'', parantaja nyökytti päätään ja nosti hampaisiinsa aiemmin valmistelemansa, kosteat sammaltupot. Vesi valui pitkin Nuppulehden leukaa kun hän painoi sitä vasten keltaista nestettä erittävää haavaa ja Saratassu sihahti inhoten. ''Äläs nyt ei tämä niin paljon satu'', naaras torui ja puhdisti haavan huolellisesti. ''Hyvä sinun on puhua kun sinulla ei tällaista haavaa ole, sattuu vietävästi!'', harmaaturkkinen ulvoi ja tasoitteli pörröisiä niskavillojaan. ''Höpö höpö, älä liioittele'', Nuppulehti tuhahti ja hymyili Lumipennulle, ''-katsohan tarkkaan niin näytän miten takiaisenjuuri toimii, näin käsitellään monia muitakin yrttejä''. Jos Nuppulehti olisi toiminut oikeaoppisesti hän olisi huuhdellut juuren lammessa, mutta nyt hän tyytyi hieromaan sitä märkiä sammalpalloja vasten. Naaras repi juuresta palan ja jauhoi sitä hampaissaan kuin sitkeää riistanpalaa, sitten hän sylkäisi sen vasten Saratassun haavaa ja levitti sen huolellisesti puhdistetuilla tassuilla. ''On tärkeää puhdistaa kaikki käyttämänsä yrtit, myös tassut jottei haavaan pääse lisää pöpöjä'', parantaja neuvoi pilke silmäkulmassa.

// Meillä on muuten meidän porukalla kaks whats app ryhmää, joihin voi vaan pyytää niin pääsee jos tuntuu tarpeelliselta

Toiseen ryhmään infotaan roolipeliin liittyvää asiaa, ja toisessa vaan jutustellaan niitä näitä

Lumipentu katseli tarkkaan kun Nuppulehti rupesi hoitamaan Saratassun haavaa. Ensiksi parantaja puhdisti haavan märillä sammalpalloilla, ja sitten tämä repäisi juuresta palasen ja rupesi jauhamaan sitä. Lumipentu katseli vierestä mietteliäänä. Hän painoi muistiinsa parrantaja jokaisen liikkeen ja nuuhkaisi pienellä kuonollaan maassa lojuavia juuria. Ne eivät haisseet mitenkään erityisen pahalta, ja Lumipentu koitti painaa ne muistiinsa seuraavaa kertaa varten. Hän nosti katseensa taas parantajaan, kun tämä sylki tahnan Saratassun haavalle. Saratassu ei oikein tainnut pitää hoidosta, sillä tämä irvisteli kivuliaana. Lumipentu katseli tarkkaan, miten Nuppulehti levitti tahnan haavalle. Siinä ei oikeastaan ollut mitään outoa, piti vain muistaa puhdistaa käpälät hyvin aina ennen yrttien käyttöä. "Mihin takiaisen juurta käytetään? Tulehtunuihin haavoihinko? " Lumipentu kyseli Saratassun haavaa katsellen. Se näytti vielä aika ilkeältä ja punoitti, mutta kai takiaisen juuri pian alkaisi vaikuttaa. Tuuli puhalsi kevyesti vasten Lumipennun turkkia, ja toi uusia tuoksuja metsästä. Lumipentu käänsi päänsä leirin sisääntuloaukkoa päin. Hän ei ollut koskaan käynyt metsässä, leirin ulkopuolella. Hänen käpäliään kihelmöi päästä tutkimaan Myrskyklaanin reviiriä. Hän ehkä jopa pääsisi joku kaunis päivä Nuppulehden avuksi keräämään yrttejä. Lumipennun korvat heilahtivat iloisesti, kun hän taas kääntyi katsomaan parantajaa.


//Joo lisätkää mut vaan molempiin, kuulostaa kivalt! Mun numero on 0466404035

MULTAKUORIAINEN näpäytti kumppaniaan hännällä lavoille. "Kunhan haaveksin", hän naukui leikkisästi ja loikki latojen suuntaan. Pandakynsi kuitenkin jäi jälkeen urisemaan vielä toiselle partionpuolikkaalle kirouksia ennekuin lähti seuraamaan pientä naarasta (?). "Nukuitko huonosti vai mikä mieltä ahdistaa?" Multakuoriainen uteli. Kolli ei yleensä ollut noin äreällä päällä.